Luota Vaan
Kai nää kivet, pian maasta huutaa
Kun me haavoille lyödyt vieläkin vaietaan
Ja kipeimmät muistot salaa piiloon suljetaan
Mutta tiedän, tähän ikävään vastataan
Ja hiljaisetkin huokaukset kuunnellaan
Ja ne haavoitetut kädet meidän haavojamme hoitaa
Luota vaan, hän äänesi kuulee
Luota vaan, meidät tuntee hän kokonaan
Luota vaan, siihen lempeään tuuleen
Ja niin saa, ja niin saa
Se sua kannattaa
Pyydän voimaa, näitä seiniä musertaa
Sun henkesi henkäykset puhaltakoon taas
Ja ne levottomat laulut kiitokseksi muuttukoon
Luota vaan, työsi täyttäjään
Meidän tiemme hän tuntee, ja kipumme ymmärtää
Ja valonsa löytää salatuimpaan pimeään
Confía
Quizás estas piedras pronto griten desde la tierra
Cuando aún se nos obliga a callar las heridas
Y los recuerdos más dolorosos se esconden en secreto
Pero sé que a este anhelo se le responderá
Y se escucharán incluso los suspiros más silenciosos
Y esas manos heridas cuidarán nuestras heridas
Confía, él escucha tu voz
Confía, nos conoce por completo
Confía en ese viento suave
Y así, y así
Él te sostiene
Pido fuerza para derribar estas paredes
Que tu aliento vuelva a soplar
Y que esas canciones inquietas se conviertan en agradecimiento
Confía en el cumplidor de tu trabajo
Él conoce nuestro camino y entiende nuestro dolor
Y encuentra su luz en la oscuridad más oculta