Taivaan Vedet
Hänet lähetä luokseni taas
huulillaan mua virvoittamaan.
Sinun lempeisiin tuuliisi saa
tämä viima niin kaipaamaan.
Ja taivaan hiuksiin kultaisiin
minä pääni taas painaisin
Sinut kätkisin sydämeen
värisevään hauraaseen.
Sinun sanasi tyyntymään saa
sielun väsyneen kaipaukseltaan.
Sinun silmistäs kyyneleet maan
vuoti puuhun niin karheaan.
Ja Sinun lempeä katseesi saa
sydämeni tulvimaan
sinne hiljaisen puron teet,
josta solisevat taivaan veet.
Hänet lähetä luokseni taas
huulillaan mua virvoittamaan.
Sinun lempeät tuulesi saa
sielun liikenteen rauhoittumaan.
Ja unelmiin loputtomiin
minä sydämeni sitoisin.
Vuoksesi kulkisin ääriin maan
jos vain vierelläsi kulkea saan.
Aguas del Cielo
Envíalo de nuevo a mí
con sus labios refrescándome.
En tus suaves vientos
este viento anhela tanto.
Y en tus cabellos dorados del cielo
apoyaría de nuevo mi cabeza
Te escondería en mi corazón
tembloroso y frágil.
Tus palabras calman
el alma cansada de añoranza.
De tus ojos las lágrimas caen
hacia un árbol tan áspero.
Y tu mirada amable
hace desbordar mi corazón
allí creas un arroyo silencioso,
donde fluyen las aguas del cielo.
Envíalo de nuevo a mí
con sus labios refrescándome.
Tus suaves brisas calman
el tráfico del alma.
Y en sueños interminables
ataría mi corazón.
Por ti caminaría hasta los confines de la tierra
si tan solo puedo caminar a tu lado.