Jan
tähän aikaan keväästä
outo ikävä yllättää
tähän aikaan keväästä
sinä lähdit
kun joesta lähtivät jäät
ei riittänyt joki kyläpahasen
tahdoit meren
meren ja tuulet sen
oi Jan
olit täällä muukalainen
refren':
kotiin kaipaatko joskus Jan
kun tuulee rannalla maailman
jos kaipaat niin kuulet mun nimeäsi tuuleen kuiskaavan, oi Jan
rohkeuttani keräsin
sitten lähdin minäkin
vastatuuleen ja myötäiseen
minä taivalsin
olen matkalla vieläkin
minä kirjeitä sain aina kauempaa
ja kauempaa
kunnes loppuivat kokonaan
oi, Jan millä rannalla me kohdataan
refren'
refren'2:
unelmoithan vielä Jan
kun tulee rannalla maailman
jos unelmoit niin tiedän tuulten
sua kantavan, oi Jan
tähän aikaan keväästä
jälleen ikävä yllättää
tällä tutulla rannalla
minä katson kun
joesta lähtevät jäät
tiedän sen mikä sai minut palaamaan tähän rantaan
joka tulvii muistojaan
oi, Jan
tulit viimein mua tapaamaan
refren'
refren'2
Jan
En esta época de primavera
una extraña nostalgia me sorprende
En esta época de primavera
tú te fuiste
cuando los hielos se desprendieron del río
El río no fue suficiente para el pueblo
querías el mar
el mar y sus vientos
oh Jan
eras un extraño aquí
Estribillo:
¿Extrañas alguna vez tu hogar, Jan?
cuando sopla el viento en la playa del mundo
si extrañas, escucharás mi nombre susurrado por el viento, oh Jan
Reuní mi valentía
y también me fui
en contra y a favor del viento
yo viajé
aún estoy en camino
Siempre recibía cartas de lugares más lejanos
y más lejanos
hasta que se acabaron por completo
oh, Jan, en qué playa nos encontraremos
Estribillo
Estribillo 2:
¿Sigues soñando, Jan?
cuando llega el mundo a la playa
si sueñas, sé que los vientos
te llevarán, oh Jan
En esta época de primavera
la nostalgia me sorprende de nuevo
en esta playa familiar
mientras observo cómo
los hielos se desprenden del río
Sé lo que me hizo regresar a esta playa
que desborda sus recuerdos
oh, Jan
finalmente viniste a verme
Estribillo
Estribillo 2