Jan

Jan

Jan

En esta época de primaveratähän aikaan keväästä
una extraña nostalgia me sorprendeouto ikävä yllättää
En esta época de primaveratähän aikaan keväästä
tú te fuistesinä lähdit
cuando los hielos se desprendieron del ríokun joesta lähtivät jäät

El río no fue suficiente para el puebloei riittänyt joki kyläpahasen
querías el martahdoit meren
el mar y sus vientosmeren ja tuulet sen
oh Janoi Jan
eras un extraño aquíolit täällä muukalainen

Estribillo:refren':
¿Extrañas alguna vez tu hogar, Jan?kotiin kaipaatko joskus Jan
cuando sopla el viento en la playa del mundokun tuulee rannalla maailman
si extrañas, escucharás mi nombre susurrado por el viento, oh Janjos kaipaat niin kuulet mun nimeäsi tuuleen kuiskaavan, oi Jan

Reuní mi valentíarohkeuttani keräsin
y también me fuisitten lähdin minäkin
en contra y a favor del vientovastatuuleen ja myötäiseen
yo viajéminä taivalsin
aún estoy en caminoolen matkalla vieläkin

Siempre recibía cartas de lugares más lejanosminä kirjeitä sain aina kauempaa
y más lejanosja kauempaa
hasta que se acabaron por completokunnes loppuivat kokonaan
oh, Jan, en qué playa nos encontraremosoi, Jan millä rannalla me kohdataan

Estribillorefren'

Estribillo 2:refren'2:
¿Sigues soñando, Jan?unelmoithan vielä Jan
cuando llega el mundo a la playakun tulee rannalla maailman
si sueñas, sé que los vientosjos unelmoit niin tiedän tuulten
te llevarán, oh Jansua kantavan, oi Jan

En esta época de primaveratähän aikaan keväästä
la nostalgia me sorprende de nuevojälleen ikävä yllättää
en esta playa familiartällä tutulla rannalla
mientras observo cómominä katson kun
los hielos se desprenden del ríojoesta lähtevät jäät

Sé lo que me hizo regresar a esta playatiedän sen mikä sai minut palaamaan tähän rantaan
que desborda sus recuerdosjoka tulvii muistojaan
oh, Janoi, Jan
finalmente viniste a vermetulit viimein mua tapaamaan

Estribillorefren'

Estribillo 2refren'2