Sade
sen aamun vielä muistan, aamun sateisen
Kun heräsin mä tähän tyhjään huoneeseen
Hiljaa nousin, hiljaa verhot huoneen avasin
sade harmaa koristeli ikkunaa
Jotenkin se lohdutti mua soitollaan
Huone takanani kuiski hiljaa muistojaan
Niitä jotka satuttaa
refren':
sade, tule ystäväni, tule taas
Tule, tuo se tulva joka puhdistaa
Sade, huuhdo ikkunani maailmaan
Tule uudestaan
sanat joilla liian paljon luvattiin
Polttivat kun lähdit, satoi silloinkin
Kauan tuli hiipui, sammui uusiin sateisiin
ikkunasta valo sisään lankeaa
Varjot huoneen seiniltä putoaa
Sateen tieltä muistosi täältä pakenee
Haihtuu eiliseen
refren'
Lágrimas
En la mañana aún recuerdo, la lluviosa mañana
Cuando desperté en esta habitación vacía
Silenciosamente me levanté, silenciosamente abrí las cortinas de la habitación
La lluvia gris decoraba la ventana
De alguna manera me reconfortaba con su sonido
La habitación detrás de mí susurraba suavemente sus recuerdos
Aquellos que duelen
Estribillo:
Lágrimas, ven amiga mía, ven de nuevo
Ven, trae esa inundación que purifica
Lágrimas, limpia mi ventana hacia el mundo
Ven de nuevo
Las palabras con las que se prometió demasiado
Quemaron cuando te fuiste, incluso entonces llovía
Por mucho tiempo la llama se apagó, se extinguió en nuevas lluvias
La luz entra por la ventana
Las sombras caen de las paredes de la habitación
Tus recuerdos huyen de aquí ante la lluvia
Se desvanecen en el ayer
Estribillo