Maailman Tuulet Vie
On lehti pinoon
jnyt minun pieneen eteiseen
lakaistujen pivien polkuun
elmn viiva kaartui vinoon
olet jnyt vain hehkuna huoneeseen
outo tunne ikiliikkuu
se alkaa nky plle pin
ett lhdit ja min jin
on sieluni sanaton
kun mulla niin paha olla on
ei ikv ikin mee
se pysyy se syvenee
viel eilen thti nin
nyt nekin on sammumaan pin
mua maailman tuulet vie
ja joskus johonkin loppuu tie
on pidellyt kylmemp
kun rein teit minun sieluni seinn
mua maailman tuulet vie
alla moottorilinnuntie
sirpaleet sisll jauhaa
sin kivitit minun sydmeni ikkunaan
Miss olinkaan eilen
kenelle keitinkn aamun teen
pttyik y sateeseen
muisti piirt viivoja veteen
sin jtit mulle pitkn yn eteen
isken sotakirveeni kiveen
ei sotaa koskaan ollutkaan
kysyit vaan jaettaisiinko maa
hiljaisuus leiri muuttaa
y hohtaa uututtaan
itseni min pivin ja in
ehjksi rtlin
kun mulla ei sinua oo
niin vereni seisoo
mua maailman tuulet vie
ja joskus johonkin loppuu tie
on pidellyt kylmemp
kun rein teit minun sieluni seinn
mua maailman tuulet vie
alla moottorilinnuntie
sirpaleet sisll jauhaa
sin kivitit minun sydmeni ikkunaan
mua maailman tuulet vie
laivani aavoilla seilailee
kuorman lastasin keulaan
sydn vuotaa ja sielu on seulaa
mua maailman tuulet vie
ne ottaa mukaan ja nielaisee
tll kuolee kaipaukseen
se on tauti johon sain huonon ennusteen
mua maailman tuulet vie...
Los vientos del mundo se llevan
En un montón de hojas
se ha acumulado en mi pequeño vestíbulo
en el camino de los días barridos
la línea de la vida se torció
solo has quedado como un resplandor en la habitación
una extraña sensación de movimiento perpetuo
comienza a ser evidente
que te fuiste y yo me quedé
mi alma está sin palabras
cuando me siento tan mal
la añoranza nunca se va
permanece y se profundiza
ayer aún veía estrellas
ahora también se están apagando
los vientos del mundo me llevan
y a veces el camino llega a algún lugar
ha sido más frío
cuando hiciste un agujero en la pared de mi alma
los vientos del mundo me llevan
bajo la autopista de los pájaros mecánicos
los fragmentos mastican por dentro
tú lanzaste piedras a la ventana de mi corazón
¿Dónde estaba ayer?
¿A quién le preparé el té de la mañana?
¿terminó la noche en lluvia?
la memoria dibuja líneas en el agua
tú me dejaste una larga noche por delante
clavo mi hacha de guerra en la roca
nunca hubo una guerra
solo preguntaste si dividiríamos la tierra
el silencio cambia el campamento
la noche brilla con novedad
me reconstruyo en días y noches
me reparo por completo
cuando no estás aquí
mi sangre se detiene
los vientos del mundo me llevan
y a veces el camino llega a algún lugar
ha sido más frío
cuando hiciste un agujero en la pared de mi alma
los vientos del mundo me llevan
bajo la autopista de los pájaros mecánicos
los fragmentos mastican por dentro
tú lanzaste piedras a la ventana de mi corazón
los vientos del mundo me llevan
mi barco navega en alta mar
cargué la proa con pesar
el corazón sangra y el alma es un colador
los vientos del mundo me llevan
ellos me llevan y me tragan
aquí muero de añoranza
es una enfermedad con un mal pronóstico
los vientos del mundo me llevan...