Totuus Viiltaeae
vähitellen väsyttää
matkamies kun yöksi jää
kylään nimettömään
keskelle ei-mitään
ja aamulla aikaisin
matka jatkuu tietenkin
vaikka hän väsyi jo kulkemaan
lähtiessään kotioveltaan
ja tuhannen Turkin basaarin
ja katakombien Pariisin
halki on vielä mentävä miehen kuitenkin
Valtamereen Intian
ensi viikolla sukellan
nyt tahdon helteestä Arfikan
pian pölyyn Ateenan
yössä hiljainen hiekkatie
miehen kiirettä nielee
hän törmää lammaspaimeneen
joka näyttää valoa katraalleen
ja matkapäiväkirjalleen
hän huutaa suureen ääneen
miksi on aivan yhdentekevää minne meen
se on totuus, joka matkamiestä viiltää
kaikki muuhan aina kiiltää
niinhän se on
se on totuus, joka viiltää
sen tietää matkamies
ei ole mitään pysyvää
kun kaikki ohikiitää
vain totuus jää
se hänen kintereillään liitää
Hänet on luotu kulkemaan
ei hän voi olla paikoillaan
eikä riittäisi tahtokaan
vastustaa maan vetovoimaa
yli Kiinan kielimuurin
sinne missä kuu on suurin
ei idän ihmeet voi kiinnostaa
ajatus kun ei anna rauhaa
mitä ihmettä täällä teen
hän miettii itsekseen
kun uusi aamu usvan seasta selkenee
se on totuus...
La verdad cortante
poco a poco se cansa
el viajero cuando se queda a pasar la noche
en un pueblo sin nombre
en medio de la nada
y temprano por la mañana
el viaje continúa, por supuesto
aunque ya esté cansado de caminar
al salir de su puerta de casa
y mil bazares de Turquía
y las catacumbas de París
aún debe atravesar el hombre
hasta el Océano Índico
la próxima semana bucearé
ahora quiero escapar del calor de África
pronto en el polvo de Atenas
en la noche, un camino de arena silencioso
absorbe la prisa del hombre
se encuentra con un pastor de ovejas
que guía a su rebaño con luz
y a su diario de viaje
él grita a voz en cuello
¿por qué es tan irrelevante a dónde voy?
es la verdad que corta al viajero
todo lo demás siempre brilla
así es
es la verdad que corta
el viajero lo sabe
no hay nada permanente
cuando todo pasa rápido
solo la verdad queda
planea sobre sus talones
Él está destinado a viajar
no puede quedarse quieto
e incluso si quisiera
no podría resistir la fuerza de la tierra
más allá de la muralla de la lengua china
donde la luna es más grande
los prodigios del este no pueden interesar
el pensamiento que no da paz
¿qué diablos estoy haciendo aquí?
se pregunta a sí mismo
cuando un nuevo amanecer se aclara entre la niebla
es la verdad...