Tuulten Viemaeae
Poika kääntää kahvinkeittimen kii
hän laittaa ikkunan säppiin
heittää hyvästit huoneelleen
hän odottelee hissiään
taas talonmies juovuksissa
puhuu kuudella kielellään
Tuuli vie kaiken mennessään
on hän ja maailma sodassa keskenään
Tyttö lähtee kotoaan
isä hautaustoimistostaan
saapuu saattokeikaltaan
raitiovaunulla rapakon taa
hän ajatuksissaan matkustaa
ja havahtuu kolinaan
Tytön huulet veisivät pojan mennessään
mutta hän ei ole poikaa nähnytkään
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen
mutta minkäs teet
he joka päivä toistensa ohi kävelee
niin kohtalo sanelee
ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa
tuulten viemää
heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan
Vuodet vierii jylisten
on jäänyt jälkiä sen
muuten kaikki ennallaan
nainen lähtee kotoaan
isä firman autolla komeasti
hautaan saatetaan
Tuuli vie kaiken mennessään
on mies ja maailma sovussa keskenään
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen... (x2)
Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin
nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää
tässä kävikin niin
Ja he olisivat sopineet toisilleen, mutta minkäs teit
he joka päivä toistensa ohi käveli
niin kohtalo saneli...
Vientos que se llevan
El chico enciende la cafetera
y cierra la ventana con pestillo
se despide de su habitación
espera su ascensor
el conserje, nuevamente ebrio
habla en seis idiomas
El viento se lleva todo a su paso
él y el mundo están en guerra
La chica sale de su casa
su padre de la funeraria
llega de un cortejo fúnebre
en tranvía hacia el otro lado del charco
viaja en sus pensamientos
y se sobresalta con el ruido
Los labios de la chica llevarían al chico consigo
pero él ni siquiera ha visto al chico
Y encajarían tan bien el uno con el otro
pero qué se puede hacer
cada día pasan uno al lado del otro
así lo dicta el destino
y el día avanza hacia la noche como una banda de ladrones perezosos
llevados por los vientos
quizás algún día se escriba su historia
Los años pasan estruendosamente
han dejado sus huellas
por lo demás, todo sigue igual
la mujer sale de su casa
su padre, elegantemente en el auto de la empresa
es llevado al sepulcro
El viento se lleva todo a su paso
el hombre y el mundo están en paz
Y encajarían tan bien el uno con el otro... (x2)
Pero cuando la noche cae sobre él y lo tumba
la mujer mira las estrellas e intenta comprender
así resultó ser
Y encajarían tan bien el uno con el otro, pero qué se puede hacer
cada día pasaban uno al lado del otro
así lo dictó el destino...