Vedet Virtailee
Tuulia, tyttö haistelee ja miettii
missä tänään liput liehuu
huuliaan, hän maistelee ja lähtee
sinne missä kiehuu
hän tahtoo taas ottaa kaiken
hän ottaa sen vaikka salaa
hän vahtii lämpöä, mutta ei halaa
hän elää nukkekodissa joka palaa
Vedet virtailee
suuret vedet ne virtailee
siellä missä on syvä hiljaisuus
Vedet virtailee
toiset sen kuulee
sinä hukutat äänen sen omaan pauhuus
Taakseen , tyttö jättää
ihmiset niikuin esineet
omeksi maakseen, ei hän nimeä mitään
on vain paikkoja joihin jotkut ovat pesineet
hän tahtoo palan gloriaa
jota kuuluisuudet jättää
yökerhoihin se hänet lennättää
voisipa tyhjyyden tunteen selättää
Vedet virtailee
suuret vedet ne virtailee
siellä missä on syvä hiljaisuus
Vedet virtailee
toiset sen kuulee
sinä hukutat äänen sen omaan pauhuus
Vedet virtailee
ja makeat mainingit suutelee
siellä missä rakkaus kulkee
vedet virtailee
ja kuivuuteeen kuolee
se joka ovensa sulkee
Vedet Virtailee
Tuulia, la chica huele y piensa
dónde ondean las banderas hoy
tus labios, ella prueba y se va
hacia donde hierve
quiere tomarlo todo de nuevo
lo toma aunque sea en secreto
vigila el calor, pero no abraza
vive en una casa de muñecas que arde
Las aguas fluyen
grandes aguas fluyen
donde hay un profundo silencio
Las aguas fluyen
otros lo escuchan
tú ahogas el sonido en tu propio estruendo
Atrás, la chica deja
a las personas como objetos
su propio mundo, no nombra nada
solo lugares donde algunos se han establecido
quiere un pedazo de gloria
que las celebridades dejan
los clubes nocturnos la llevan
si pudiera vencer la sensación de vacío
Las aguas fluyen
grandes aguas fluyen
donde hay un profundo silencio
Las aguas fluyen
otros lo escuchan
tú ahogas el sonido en tu propio estruendo
Las aguas fluyen
y las dulces olas besan
donde el amor camina
las aguas fluyen
y muere en la sequedad
quien cierra sus puertas