Rouva Ruusunen
Katselen kattoon, ääniä kuuntelen.
Taas Rouva Ruusunen, selloaan soittaa.
Tunnen tän biisin, oon kuullut ennenkin.
Siihen on sanatkin joita mä en muista.
Hän yläkertaan, muutti asumaan.
Jälkeen sen Jokimaan, joka joutui linnaan.
Katselen kattoon, soittoaan kuuntelen.
Ja kuvittelen sen, mitä sillä on päällään.
Se on hieno nainen, Rouva Ruusunen.
Rauhaa saa mä en, häntä vain mietin.
Kerran me mentiin, hissillä kahdestaan.
Sillä muovikasseissaan, voita ja piimää.
Ja mä niin tahdoin, tunteenu tunnustaa.
Mut suustain tuli vaan, ett onks sulla kelloo?
Ja kusipäinen, on pieni äijä sen.
Herra Ruusunen, se pikku Hitler.
Sellainen nainen, ansaitsis parempaa.
Antaisin mitä vaan, sellainen nainen.
Mut vielä tää muuttuu.
Ensiksi tietenkin, työnnän sen Hitlerin, jätekuiluun
Ja Rouva R:n, sen mä vien etelään.
johonkin lämpimään, en säästä missään.
Mut ne sen kersat, ne saa jäädä pakkaseen.
Ne seiniin piirtelee, ja kusee hissiin.
Señora Rosa
Miro al techo, escucho sonidos.
Otra vez Señora Rosa, tocando su cello.
Conozco esta canción, la he escuchado antes.
Incluso tiene letras que ya no recuerdo.
Ella se mudó arriba, a vivir.
Después de eso, Jokimaan, quien fue a la cárcel.
Miro al techo, escucho su música.
Y me imagino qué lleva puesto.
Es una mujer elegante, Señora Rosa.
No encuentro paz, solo pienso en ella.
Una vez subimos juntos en el ascensor.
Con sus bolsas de plástico, mantequilla y leche.
Y yo quería tanto confesar mis sentimientos.
Pero solo salió, '¿tienes hora?'
Y ese pequeño tipo, es un idiota.
Señor Rosa, ese pequeño Hitler.
Una mujer así, merece algo mejor.
Daría lo que sea, por una mujer así.
Pero esto va a cambiar.
Primero, por supuesto, empujaré a ese Hitler, al basurero.
Y a Señora R, la llevaré al sur.
A algún lugar cálido, no la salvaré en ningún lado.
Pero esos mocosos, se quedarán en el frío.
Dibujan en las paredes, y orinan en el ascensor.