Nummela
Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin
Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti päästä soittamaan
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin
Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen
Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen
Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin
Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin
Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot sai sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin
Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa
Minä nukun päivät ja valvon yöt - nää biisit pitää kirjoittaa
Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa
Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan
Mä taidan kuulua tänne...
Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
Nummela
Estas calles de la ciudad, villas y jardines
Paseo al perro y recuerdo los mejores años
De ese canal solíamos robar bicicletas
Después de una apuesta donde se pesaba la locura
En la escuela entre amigos nos dividían las chicas
Gritaban en los recreos cuando las perseguíamos
Y cuando la banda de mi viejo tocaba, los llevaba a todos a ver
Escuchando sentí la llamada - tenía que tocar
Tengo que caminar así
Tengo que caminar así
Cuando algo despierta dentro de mí
Tenía doce años cuando nos mudamos al campo
Y solo un año mayor vi enterrar a mi viejo
A mamá le quedaron cuatro hijos, una nueva casa con deudas
Pero de alguna manera lo superó - la vida comenzó de nuevo
Entonces con amigos tomamos este parque
Nuestras motos iban a doscientos, caminábamos por ese puente
Y sabíamos cómo apagar las luces de la calle del pueblo
Comencé a escribir canciones, trataban sobre la muerte
Tengo que caminar así
Tengo que caminar así
Cuando algo despierta dentro de mí
Encontré a la mujer de mi vida y nos mudamos juntos
Tenía veinticinco cuando dije: 'Por favor, ¿nos casamos?'
Ahora tenemos una casa, mi esposa enseña para vivir
Yo duermo de día y vigilo de noche - estas canciones hay que escribirlas
A veces tarde con el perro subimos a la colina
Y desde allí observamos Nummela dormida
Y pienso que todo está en su lugar
Creo que pertenezco aquí...
Tengo que caminar así
Tengo que caminar así
Cuando algo despierta dentro de mí