Puistossa
Puistossa ilta viilenee.
Pete lämpimikseen hyppelee.
Kelloaan katsoo kiroillen,
sytyttää röökin viimeisen.
Luokan priimus oli koulussa,
nyt kuudentoista, koniin koukussa,
eikä mutsi jaksa välittää,
faijaansa ei oo nähnytkään.
Pete pitää huolen itsestään,
eilen sai viestin frendiltään:
"Nyt olis helpot massit tiedossa,
jos tuut mukaan, nähdään puistossa."
Pete pystyyn nostaa kaulukset
ja kiskoo sauhut viimeiset.
Vielä kerran miettii mielessään,
ei oo mitään menetettävää...
(Chorus:)
Maailma matkaa radallaan,
päivä nousee uudestaan.
Ei mikään muutu milloinkaan,
kaikki säilyy ennallaan.
Samat tuulet puhaltaa,
samat sateet lankeaa
ja kaikki kaunis katoaa,
kaikki kuolee aikanaan.
Kaunis nuori nainen Laura on.
Käytyään kauppaopiston,
päätti oman firman perustaa,
haki ison lainan pankista.
Mutta Laura joutuu vaikeuksiin,
ajettiin firma konkurssiin.
Nyt selviä ei laskuistaan,
lainasta puhumattakaan.
Sen vanhemmilla rahaa riittäis,
mut ne ei haluu auttaa tytärtään.
Ne sanoo: "Tervetuloa maailmaan,
täällä pärjätä saa omillaan."
Laura valvoo yönsä rukoillen,
"Luoja auta, selviä en."
(Chorus...)
Laura saapuu prätkällään,
sen puiston laitaan pysäyttää.
Pete nousee taakse istumaan,
kumpikaan ei sano sanaakaan
ja he ajavat pihaan huvilan,
Laura avaimensa ojentaa
ja Peteä vielä muistuttaa,
missä mutsi pitää korujaan.
He luulivat jo selvinneensä,
kun Laura näkee peileistänsä,
kuinka valot siniset välähtää,
vaatien pysähtymään.
Laura kääntää kahvaa huutaen:
"Pidä kiinni, Petri Ruusunen!"
Aamulla lööpit hehkuttaa
ja hetken he ovat legendaa...
(Chorus...)
En el parque
En el parque la noche se enfría.
Pete salta calentando.
Mira su reloj maldiciendo,
enciende su último cigarrillo.
Era el chico perfecto en la escuela,
ahora dieciséis, enganchado a la droga,
su mamá no puede preocuparse,
ni siquiera ha visto a su papá.
Pete se cuida a sí mismo,
ayer recibió un mensaje de su amigo:
'Fácil dinero disponible ahora,
si vienes, nos vemos en el parque.'
Pete levanta su cuello
y fuma los últimos cigarrillos.
Una vez más piensa en su mente,
no tiene nada que perder...
(Coro:)
El mundo sigue su curso,
el día vuelve a amanecer.
Nada cambia nunca,
todo permanece igual.
Los mismos vientos soplan,
las mismas lluvias caen
y toda belleza desaparece,
todo muere eventualmente.
La hermosa joven Laura es.
Después de terminar la escuela de comercio,
decidió abrir su propia empresa,
pidió un gran préstamo al banco.
Pero Laura se mete en problemas,
la empresa fue a la quiebra.
Ahora no puede salir de sus deudas,
por no mencionar el préstamo.
Sus padres podrían ayudar con dinero,
pero no quieren ayudar a su hija.
Dicen: 'Bienvenida al mundo,
aquí se sobrevive por uno mismo.'
Laura pasa las noches rezando,
'Dios ayúdame, no puedo salir adelante.'
(Coro...)
Laura llega en su motocicleta,
la estaciona en el borde del parque.
Pete se sienta detrás,
ninguno dice una palabra
y van hacia la villa en el jardín,
Laura le entrega sus llaves
y le recuerda a Pete,
donde su mamá guarda sus joyas.
Pensaron que habían salido adelante,
cuando Laura ve en sus espejos,
cómo las luces azules destellan,
pidiendo detenerse.
Laura gira la manija gritando:
'¡Agárrate, Petri Ruusunen!'
Por la mañana los titulares alaban
y por un momento son leyenda...
(Coro...)