Hakaniemen Harmaa Mies
Helsinki kerran vuodessa
Aavekaupungiksi muuttuu
Juhannus kadut tyhjentää
Ihmiset lähtee etsimään
Järvenrantamökkejään
Aamulla lähden kulkemaan
Autiota torin laitaa
Päätän jäädä katsomaan
Levykaupan ikkunaa
Hetken siinä seisahtaa
Äkkiä valo heijastaa
Ikkunan pintaan vanhan miehen
Mies on harmaa vaatteiltaan
Harmaa hiuksiltaan
Harmaa kasvoiltaan
Lasin kautta tämän nään:
Vanhus rinnallani seisoo
Vaan kun häneen käännän pään
Näky veren pysäyttää:
Kadulla seison yksinään
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa mies
Lähden matkaa jatkamaan
Vilkuilen vielä selän taakse
En vain suostu uskomaan
Helteet pääni sekoittaa
Sen täytyi olla harhaa vaan
Mereltä tuuli puhaltaa
Kaupunki vihdoin herää henkiin
Ratikka lonksuu kiskoillaan
Poliisit maijaan taluttaa
Uupunutta juhlijaa
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa mies
Sairaalan pihaan kävelen
Nousen graniittiset portaat
Vanha talo kivinen
Köynnöstä päällä rappauksen
Suuren oven aukaisen
Hissillä toiseen kerrokseen
Käytävän päästä löydän huoneen
Siellä minuun takertuu
Maailman pienimmät sormet
Se on vain urbaania legendaa
Kummitusjuttu kukaties
Varjona ikkunoissa välähtää
Et muuten sitä nää
Hakaniemen harmaa
Hakaniemen harmaa mies
El hombre gris de Hakaniemi
Una vez al año en Helsinki
Se convierte en una ciudad fantasma
El solsticio vacía las calles
La gente sale a buscar
Sus cabañas junto al lago
Por la mañana salgo a caminar
Por el borde desierto de la plaza
Decido quedarme mirando
La ventana de la tienda de discos
Me detengo un momento allí
De repente la luz se refleja
En la ventana de un anciano
El hombre es gris en su ropa
Gris en su cabello
Gris en su rostro
A través del cristal veo esto:
El anciano está parado a mi lado
Pero cuando vuelvo la cabeza hacia él
La visión me detiene en seco:
Estoy solo en la calle
Es solo una leyenda urbana
Una historia de fantasmas quizás
Una sombra destella en las ventanas
De lo contrario no lo verás
El hombre gris de Hakaniemi
Continúo mi camino
Miro de reojo hacia atrás
No puedo creer
Que el calor me esté confundiendo
Debe haber sido una ilusión
El viento sopla desde el mar
La ciudad finalmente cobra vida
El tranvía cruje sobre sus rieles
La policía lleva a un borracho
Que ha bailado hasta caer
Es solo una leyenda urbana
Una historia de fantasmas quizás
Una sombra destella en las ventanas
De lo contrario no lo verás
El hombre gris de Hakaniemi
Caminando hacia el patio del hospital
Subo las escaleras de granito
Una antigua casa de piedra
Con enredaderas sobre el enlucido
Abro la gran puerta
En ascensor al segundo piso
Al final del pasillo encuentro la habitación
Donde los dedos más pequeños del mundo
Se aferran a mí
Es solo una leyenda urbana
Una historia de fantasmas quizás
Una sombra destella en las ventanas
De lo contrario no lo verás
El hombre gris de Hakaniemi
El hombre gris de Hakaniemi