Korpin Laulu
Hanki koskematon peittää pintaa maan.
Tuijotan taivasta harmaata,
kuin odottaen sen putoavan.
Jostain kaikuu huuto mustan linnun
muistuttaen minua siitä mitä olen, missä olen.
Tietää olisinko voinut miten kalliisti maksaa saan?
Pitänyt ei koskaan käydä niin...
Varjoissa tanssii tuo kadotettu hetki.
Otetta en saa, putoan aina vain.
Pilvien välistä tähdet näin.
Nyt sammuneet ovat, vain soihtu tietä valaisee.
Järven pintaa astun unohtaen muun,
särkevin jaloin, rauhattomin mielin,
varjoon kuljen, on yksin musta lintu seuranain.
Taivaan alta voinko löytää minkä kadotin?
Varjoissa tanssii tuo kadotettu hetki.
Otetta en saa, putoan aina vain.
Varjoissa tanssii tuo kadotettu hetki
Otetta en saa, putoan aina vain.
Pilvien välistä tähdet näin.
Nyt sammuneet ovat, vain soihtu tietä valaisee.
Askel askeleelta varmempi on tieni.
Taakse en katso, tiedän mistä tulin,
mitä menetin.
Kylmän purressa läpi ihoni
voit huuliltani lukea nimen, sanan, kaipuun.
Laskiessani pääni kerran viimeisen
saat tietää toden.
Kuun valossa kyyneleet ovat niin kauniita.
Mustan linnun siipien havinaan
viimeisen kerran nukahdan.
Hymynkare huulillani, tietäen mitä odottaa
silmäin suljen, hankeen pääni painan.
Jäinen kyynel poskellani, huurreharso hiuksillani
taas tähdet pilvien välistä nähdä saan.
Varjoissa tanssii tuo kadotettu hetki
Otetta en saa, putoan aina vain.
Pilvien välistä tähdet näin.
Nyt sammuneet ovat, vain soihtu tietä valaisee.
Canto del Cuervo
Consigue la tierra virgen que cubre la superficie.
Contemplo el cielo gris,
como esperando que caiga.
Desde algún lugar resuena el grito de un cuervo negro
recordándome quién soy, dónde estoy.
¿Sabría cuánto caro pagaré?
Nunca debería haber sucedido así...
En las sombras baila ese momento perdido.
No puedo agarrarlo, siempre caigo.
Entre las nubes vi las estrellas.
Ahora están apagadas, solo una antorcha ilumina el camino.
Piso la superficie del lago olvidando todo,
con pasos dolorosos, con la mente inquieta,
camino hacia la sombra, solo el cuervo negro me acompaña.
¿Bajo el cielo podré encontrar lo que perdí?
En las sombras baila ese momento perdido.
No puedo agarrarlo, siempre caigo.
En las sombras baila ese momento perdido.
No puedo agarrarlo, siempre caigo.
Entre las nubes vi las estrellas.
Ahora están apagadas, solo una antorcha ilumina el camino.
Paso a paso mi camino es más seguro.
No miro atrás, sé de dónde vengo,
lo que perdí.
El frío atraviesa mi piel
puedes leer de mis labios un nombre, una palabra, un anhelo.
Cuando incline mi cabeza por última vez
sabrás la verdad.
A la luz de la luna, las lágrimas son tan hermosas.
Al sonido de las alas del cuervo negro
me dormiré por última vez.
Con una sonrisa en mis labios, sabiendo qué esperar
cierro mis ojos, apoyo mi cabeza en la nieve.
Una lágrima helada en mi mejilla, un velo de escarcha en mi cabello
una vez más veo las estrellas entre las nubes.
En las sombras baila ese momento perdido
No puedo agarrarlo, siempre caigo.
Entre las nubes vi las estrellas.
Ahora están apagadas, solo una antorcha ilumina el camino.
Escrita por: Jukka Koskinen