Amigo
Sotkamon suunnassa illalla
potkutteli kelkallaan Aleksi.
Tien päästä näkyy valoa,
tielanahan se tietysti.
Aleksi kelkkansa kääntää
ja ankarasti pakoon potkuttaa,
ei jalas luista sitä pelottaa,
kauhuissaan ympärilleen katselee,
lumi tupruaa, silmät sokaisee.
Valo vaan vääjäämättä lähenee,
Aleksi jo tosissaan hätääntyy.
Nostaa pulkkansa tienpenkalle
ja jää siihen peloissaan istumaan.
Voi perkele! pääsee mieheltä,
Elsahan se vaan oli polkupyörällä.
Turha oli Aleksin kauhu tää,
turha oli pakoon nytkyttää.
Aleksin painajainen,
Aleksin painajainen ei niin hirvee ollutkaan.
Aleksin painajainen,
Aleksin painajainen ei niin hirvee ollutkaan,
ollutkaan, ollutkaan!
Amigo
En la dirección de Sotkamo en la noche
Pateó a Aleksi en su trineo
Desde el final de la carretera se puede ver la luz
Por supuesto que lo es
Aleksi traduce su trineo
y escapó severamente del saco
No te afeitas con miedo
Con horror miras a tu alrededor
arbustos de nieve, ojos cegadores
La luz inevitablemente convergerá
Aleksi ya está entrando en pánico
Levanta su cabestrillo a la orilla de la carretera
y quédate ahí con miedo de sentarte
¡Diablos! se aleja de un hombre
Elsa estaba en bicicleta
No había necesidad del terror de Aleks aquí
no había necesidad de alejarse del temblar
La pesadilla de Aleks
La pesadilla de Aleks no fue tan terrible
La pesadilla de Aleks
La pesadilla de Aleks no fue tan terrible
¡Nunca lo fue, nunca lo fue!