Aleksi
Sotkamon suunnassa illalla
potkutteli kelkallaan Aleksi.
Tien päästä näkyy valoa,
tielanahan se tietysti.
Aleksi kelkkansa kääntää
ja ankarasti pakoon potkuttaa,
ei jalas luista sitä pelottaa,
kauhuissaan ympärilleen katselee,
lumi tupruaa, silmät sokaisee.
Valo vaan vääjäämättä lähenee,
Aleksi jo tosissaan hätääntyy.
Nostaa pulkkansa tienpenkalle
ja jää siihen peloissaan istumaan.
Voi perkele! pääsee mieheltä,
Elsahan se vaan oli polkupyörällä.
Turha oli Aleksin kauhu tää,
turha oli pakoon nytkyttää.
Aleksin painajainen,
Aleksin painajainen ei niin hirvee ollutkaan.
Aleksin painajainen,
Aleksin painajainen ei niin hirvee ollutkaan,
ollutkaan, ollutkaan!
Aleksi
En la dirección de Sotkamo en la noche
Pateó a Aleksi en su trineo
Hay una luz al final del camino
Claro que sí
Aleksi su trineo gira
Y para salir con la pata
No se asustará por eso
El horror mira a su alrededor, el
La nieve se derrama, los ojos se ciegan
Pero la luz inevitablemente se acercará
Aleksi ya está entrando en pánico
Levanta su trineo en el lado de la carretera
y permanecer allí asustado de sentarse
¡Oh, demonios! se aleja de un hombre
Quiero decir, Elsa estaba en bicicleta
No tenía sentido el horror de Aleks ella
No tenía sentido tratar de huir
La pesadilla de Aleks
La pesadilla de Aleks no fue tan mala
La pesadilla de Aleks
La pesadilla de Aleks no fue tan terrible
¡No había, no había!