Nouse
Älä mene meren mukaan
Se iskee ja iskee pään kallioon
Mene sinne missä maa taipuu
Askelien mukaan
Jätä itsen kesätuulen lämpimään, pehmeään uneen
Niin kuin kotka liidä kauas taivaalle, sineen
Ja nouse!
Sarastavaan taivaanrantaan, kevät aamuun tai syksyn värien niityn
Liidä läpi usvan, raikkauden
Ennen kuolon valtakunnan, tuskan
Elämän petoksen ja kauhun hämärtyvän ehtoon taivaanrannan
Loputtoman silmänräpäyksen
Vailla toivoa lohdusta
Pelossa paljastumisen ilman armoa päivään viimeiseen
Kalkkikiviportaikossa
Mantelipuun lehvikossa
Katson rannan tummentuvan
Melkein kuiskaten
Joka yö mainingit kohisevat rantaan ja
Niiden alla virta kiskoo minut alle veden vieden ulapalle
Mutta nousen
No te vayas
No te vayas hacia el mar
Golpea y golpea la cabeza contra la roca
Ve hacia donde la tierra se dobla
Siguiendo los pasos
Déjate llevar al cálido y suave sueño del viento de verano
Como un águila planea lejos en el cielo, azul
Y levántate
Hacia el amanecer del cielo, la mañana de primavera o el prado de colores otoñales
Planea a través de la niebla, la frescura
Antes del reino de la muerte, el dolor
La traición de la vida y el oscurecimiento del horror al anochecer
Un parpadeo interminable
Sin esperanza ni consuelo
En el miedo de ser descubierto sin piedad hasta el último día
En la escalera de piedra caliza
Bajo la sombra del almendro
Observo cómo la orilla se oscurece
Casi susurrando
Cada noche las olas susurran en la orilla y
Bajo ellas, la corriente me arrastra bajo el agua llevándome mar adentro
Pero me levanto