Tuuleton
Tuuleton näitä puita ei koske
Sen itku peittänyt kaiken maan
Tuuleton voisi hiljainen olla
Vaan se yllä kulkiessa huomataan
Istuu vaiti, makaa kuura kasvoilla
Kun aamu syntyy takaa pimeän
Paikalleen päätyy jokainen meistä
Eivät yksin kulje pään yli jäätyneet
Saarelle saapuu hiljaiset kurjet
Joiden auraan yhtyy jäästä selvinneet
Painuu pää, lipuu luopuneen lautta
Jään kiilto kuin taivaan kautta hohtaa
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Ikijoissa juuret jäätää puita
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle
Ikävässä kaikuni on kovempi!
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Talvitie kulkisi päältäni!
Hangella hiljainen Tuuleton!
Pään yltä tuntuu kaikki maa nyt menevän
Eivät minua mukaan ottaneet
Jään seuraan hiljaa katoavan tuulen
Ylitsemme käyvät siipein taipaleet
Varjot kuin valoja yllä pimeän maan sylien
Valot kuin tuntemattomien askeleet
Yölliset kuin päiviä päällä päivätönten kylien
Alleni jäähän kylmät jalkani jäätyneet
Kituvana astuu sammalmättään – Tuuleton
Joen lautta kylmää jalkaluita
Ikävä ei souda vastaan, istuu vierelle
Ikävässä kaikuni on kovempi!
Alenevan elon vuoksi rastaidenkin
Talvitie kulkisi päältäni!
Rastaiden taipaleet näen jäältäni
Talvitie kulkisi päältäni!
Hangella hiljainen Tuuleton!
Sin viento
Sin viento, estos árboles no toca
Su llanto ha cubierto toda la tierra
Sin viento podría ser silencioso
Pero se nota al pasar por encima
Se sienta en silencio, con escarcha en la cara
Cuando la mañana nace detrás de la oscuridad
Cada uno de nosotros termina en su lugar
No caminan solos congelados sobre la cabeza
En la isla llegan las grullas silenciosas
Cuyas huellas se unen a las que sobreviven al hielo
La cabeza se inclina, la balsa del abandonado se desliza
El brillo del hielo resplandece como a través del cielo
Cojeando pisa el musgo - Sin viento
En las edades heladas las raíces congelan los árboles
La nostalgia no rema en contra, se sienta a mi lado
¡Mi eco en la nostalgia es más fuerte!
Por el descenso de la vida incluso los mirlos
El camino invernal pasaría sobre mí
¡En la nieve, silencioso Sin viento!
Siento que todo el suelo se va desde arriba de mi cabeza
No me llevaron con ellos
Silenciosamente desapareciendo con el hielo
Sobre nosotros pasan las alas en el camino
Sombras como luces sobre los abrazos de la tierra oscura
Luces como pasos de desconocidos
Nocturnos como días sobre los pueblos sin ocupación
Mis pies congelados se quedan en el hielo
Cojeando pisa el musgo - Sin viento
La balsa del río congela los huesos de los pies
La nostalgia no rema en contra, se sienta a mi lado
¡Mi eco en la nostalgia es más fuerte!
Por el descenso de la vida incluso los mirlos
El camino invernal pasaría sobre mí
Veo los caminos de los mirlos desde mi hielo
El camino invernal pasaría sobre mí
¡En la nieve, silencioso Sin viento!
Escrita por: Jonne Järvelä