Iankaikkinen
Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään
Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle
Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan
Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä
Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo
Eterno
La noche dura un día
y no termina nunca
las manecillas del reloj se mueven, pero el tiempo no
avanza en absoluto
Entonces la añoranza entra caminando
aunque nadie la haya invitado más adentro
se sienta, se sienta aún
más profundo en mi regazo
...y más profundo
Eterno
camina como dueño en sus campos
tiene el alma humana en el bolsillo
tiene el corazón humano en el pecho
Después de la muerte hay vida
soy testigo de ello
he muerto una vez y otra vez
y ni siquiera eso es suficiente
Y no fui yo quien escribió esto
esto lo escribió la añoranza o la nostalgia
y como una gota en la lluvia está
el amor o la furia de una sola persona