Kadonneet
Tyhjään pihaan
katselet ikkunasta
päivääsi vihaat
vaikka on aamu vasta
aamusta iltaan
on liian pitkä matka
tahtoisit luovuttaa
pää käskee: jatka
Mietin kuka olet
mitä teet työksesi
oletko kotiäiti
ja onko miehesi
juurtunut, mädäntynyt
sohvaan kii
samalla kun sinä
katoat haaveisiin
Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
ja huomista, sen tuomista
suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
kaunista maatamme, ja saatamme
huomata kuinka sen mullasta itää
ei mitään!
Tuon tuulipuvun alla
on kauneus piilossa
sitä ulkoilutat
leikkipuistossa
kerran viikossa
tila-autolla kaupunkiin
tahtoisit eksyä
kauppakeskuksiin
Samalla raivolla
läpi vuorien
samoilla lauseilla
läpi vuosien
näin elämä yrittää
meitä lannistaa
jos mikään muutu ei, me
tänne katoamme
Perdidos
En el patio vacío
miras por la ventana
odias tu día
aunque apenas es la mañana
de la mañana a la noche
es un camino demasiado largo
quieres rendirte
pero tu mente dice: sigue
Me pregunto quién eres
dónde trabajas
¿eres ama de casa
y tu esposo está
arruinado, podrido
pegado al sofá
mientras tú
te desvaneces en tus sueños
Los perdidos evitan la luna
y el mañana, su llegada
no obtienen nada de tristezas o alegrías
El sol regresa, ilumina
nuestra hermosa tierra, y podemos
darnos cuenta de cómo brota de su suelo
¡nada!
Bajo ese chándal
se esconde la belleza
lo sacas a pasear
en el parque
cada semana
en la camioneta a la ciudad
quieres perderte
en los centros comerciales
Con la misma furia
a través de las montañas
con las mismas frases
a través de los años
así la vida intenta
desanimarnos
si nada cambia, nosotros
desapareceremos aquí