Hyvää tulevaisuutta
Kulkee henki kaiken yllä
mutta sen laulu kesken jää
kun romuluinen ihminen kulkee
ei mihinkään
ja ihmisten keskellä kulkee
kylmyys itsevarmana
on jäiset huulet suudelmina
jokaisen otsalla
oli kädessään miekka tai aura
aina kaiken tuhoaa
vuosisadasta toiseen
mies uhoaa
viinivirran rannoilta
haudoista, kehdoista
laulu raikaa elämän
aamuista, ehtoista:
Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan
Kun ei mitään uutta
täällä opita
Häpeänsä takaa meille toivottakoot
hyvää tulevaisuutta
Sylissä pidetään kauneutta
välillä paiataan rumuutta
haistattelujen väliin
kukkia, runoutta
ja elämä on kuin juhlaa
se ikuisesti jatkukoon
viinin, tanssin ja naisten seasta
raikukoon
Buen futuro
El espíritu flota sobre todo
pero su canción se interrumpe
cuando el humano desaliñado camina
sin rumbo
y entre la gente camina
el frío con confianza
labios helados como besos
en cada frente
ya sea con espada o arado en mano
siempre destruye todo
de siglo en siglo
el hombre se jacta
de las orillas del río de vino
de tumbas, cunas
la canción resuena en las mañanas
y en las noches:
Dios y el Diablo huyan de sus creaciones
Cuando no se aprende nada nuevo
aquí
Que nos deseen
un buen futuro desde detrás de su vergüenza
Se abraza la belleza
a veces se acaricia la fealdad
entre insultos
flores, poesía
y la vida es como una fiesta
que continúe eternamente
entre vino, baile y mujeres
que resuene