Pohjanmaan Kautta
Ei pojasta polvi parane
Kuljen kömpelöin liikkein täällä
Pohjoisen maan päällä
Jossa sukupuu seisoo vahvana
Sen kuulen havisevan, varisevan
Ja tuulipukujen kahisevan
Pilkkeenä isän silmäkulmassa
Olisi parempi olla
Kuin melankolian vainiolla
Jolla seisoo mykkä kansa
Auringonlaskua tuijottaen
Hiljaa valtioksi muuttuen
Isän, pojan ja pontikan
Nimeen täällä kaikki vannotaan
Kautta pohjanmaan
Yksi kerrallaan
Joutuu luopumaan haaveistaan
Sateenkaaren juurelta
Tyhjää kirstua kotiin kannetaan
Hangesta hautaan
Kieltä rautaan
Uudestaan ja uudestaan
Ikkunoista katsovat silmät
Joilla ei ole kotia
Toisia kodittomia
Etsien aurinkoa joka
Jossain lähiön takana
Makaa kai jo kuolleena
A través de Pohjanmaa
El hijo no mejora de la rodilla
Ando torpemente por aquí
Sobre la tierra del norte
Donde el árbol genealógico se yergue fuerte
Lo escucho susurrar, caer
Y el susurro de los trajes de viento
Un destello en la comisura del ojo de mi padre
Sería mejor estar
Que en el campo de la melancolía
Donde permanece un pueblo mudo
Mirando la puesta de sol
Cambiando silenciosamente en un estado
Por el nombre del padre, el hijo y el licor casero
Aquí todos juran
A través de Pohjanmaa
Uno por uno
Deben renunciar a sus sueños
Desde la raíz del arco iris
Se lleva un ataúd vacío a casa
De la nieve a la tumba
La lengua al hierro
Una y otra vez
Los ojos miran desde las ventanas
Que no tienen hogar
Otros sin hogar
Buscando el sol que
En algún lugar detrás del suburbio
Yace probablemente muerto