395px

Camino

Kuolleet Intiaanit

Tieni

Merien poikki ja ilmojen halki tämä tie nousi tyhjästä kädestä suuhun,
Merien poikki ja ilmojen halki tämä tie nousi tyhjästä kädestä suuhun,
Suuhun, jota revittiin sivuilta auki.
Revittiin se ristinkirja,
Kirjavassa kirjassa tärkeitä sanoja,
Kuolleita tekoja,

Tekoja, kohteita, puolustuspuheita,
Puheiden lauseita, vakavia saarnoja,
Saarnojen sanomia sanottuja rajoja,
Ja rajoilla viivoja.
Rajat ne määräsivät vallan, valuutan,
Valuutan, jolla vaihdettiin osia,
Osista rakennettiin suuria taloja,
Palatseja, linnoja, sankarikoteja.

Merien poikki ja ilmojen halki tämä tie nousi tyhjästä kädestä suuhun.
Merien poikki ja tyhjästä kädestä suuhun,

Suuhun, jota revittiin sivuilta auki,
Aukaistiin se isommaksi, että mahtuu
Maapallon pöly ja virtaavat vedet,
Vedet, jotka puhdistavat maita,
Ja maat, jotka puhdistavat kansaa pakanoista.

Ei pakanoiden papereissa juhliva sana,
Ei juhlissa koreileva kultainen pahuuden ikoni
Saa tarinaani sammumaan,
Sillä minäkin rukoilen pimeyden läpi
Sitä kuljettamaan sieluni lähemmäksi valoa.

Haluan valon läpi kauemmas totuudesta,
Totuudesta, että vihaan ihmisiä,
Ihmisrotua ja rodusta jatkettua sanontaa,
Että maan päällä rauha.
Tie, tule minun luokseni.

Tie, anna minun mennä.
Tie, mennä ja jättää tämä.
Tie, anna minun mennä.
Tie, mennä ja jättää tämä.

Tie,
Anna minun mennä ja anna minun tuhota
Se pienikin pala, jonka helposti
Liikkumaan sain.
Anna minun mennä,

Mennä ja jättää tämä.

Camino

A través de mares y cielos este camino surgió de la nada de la mano a la boca,
A través de mares y cielos este camino surgió de la nada de la mano a la boca,
Boca que fue desgarrada por los costados.
Fue desgarrada como un libro de cruz,
En un libro colorido con palabras importantes,
Acciones muertas,

Acciones, objetivos, discursos de defensa,
Frases de discursos, sermones serios,
Mensajes de sermones con límites dichos,
Y líneas en los límites.
Los límites dictaban el poder, la moneda,
La moneda con la que se intercambiaban piezas,
De las piezas se construían grandes casas,
Palacios, castillos, moradas de héroes.

A través de mares y cielos este camino surgió de la nada de la mano a la boca.
A través de mares y de la nada de la mano a la boca,

Boca que fue desgarrada por los costados,
Se abrió más grande para que quepa
El polvo del planeta y las aguas que fluyen,
Aguas que limpian las tierras,
Y las tierras que purifican al pueblo de los paganos.

No en los papeles de los paganos brilla la palabra celebrada,
Ni en las fiestas se adorna el ícono dorado de la maldad
Para apagar mi historia,
Pues también rezo a través de la oscuridad
Para acercar mi alma a la luz.

Quiero ir más allá de la luz hacia la verdad,
La verdad de que odio a la gente,
La raza humana y la continuación de la raza,
Que en la tierra haya paz.
Camino, ven a mí.

Camino, déjame ir.
Camino, ir y dejar esto.
Camino, déjame ir.
Camino, ir y dejar esto.

Camino,
Déjame ir y déjame destruir
Esa pequeña parte que fácilmente
Pude mover.
Déjame ir,

Ir y dejar esto.

Escrita por: