Kaupunkilapset
Mä nään sen kaiken, istun metrossa hiljaa
Pikkulapset juoksee vaunun päästä päähän kilpaa
Vilpitön riemu, jota harvoin näkee muissa
Leikki jatkuu latvaan asti, oksat kasvaa puissa
Murrosikäset vaununperällä kiroillaan
Kuori niin pirun kova, mut sisin häpee vaan vikojaan
Leijonat taulassa, keski-ikäsii sikoja
Juoppojen tylyt kommentit saa vanhuksetkin hikoomaan
Sörkän kohalt pari nistiä saapuu, toinen turvautuu tolppiin
Ja toinen turvalleen kaatuu.
Vanhempi nainen huutaa "Ylistäkää Jeesusta!"
Joku vastaa "Vitut, kirkko vikat sentit vie sulta."
Nuori maahanmuuttaja istuutuu vierustaan
kaivaa taskusta osotteen, sijaintia tiedustaa
Tunneli loppuu, ja vauhti hiljenee
Nousen ylös, kun pimeydestä pysäkki ilmenee
Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä
Aurinkomme nousee pitkänsillan rannassa
Torit herää henkiin, mul on koko stadi vastassa
Jokaiset puut, puskat ja pensaat,
talot, seinät, Valot, köyhät ja kersat,
Sporat, metrikset, kellon alta mantalle,
Kluuvista kamppiin ja Mannerheimin patsaalle.
Helsinki, nimi pelkästään muusana
Kosketa mun taivasta, rakkaus meil on suuntana
Kesäyönä himaan kävellessä näkee kaiken,
tän kauneuden, tunnelman ja katukuva-taiteen
Hienosto perheen sekaan huittien ja hatsien
Täs on sulle pala totuut kaupunkilapsien
Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä
Keskellä tätä kaupunkii pelleilin nuorena vuosii
Mä huusin aamuin näille kaduille "Hyvää huomenta Suomi!"
Ilman huolii löysin alkuni askelman, mä synnyin kaupunkiin
ja elän kaupunkilapsena. Kaupunkimaisemat muistuttaa niist
hetkistä pihoil, oli leikkii ja iloo, nyt ne elää teksteinä pihois
Pitäis kai viel huudella kaduille aamusin, nyt otat polkupyöräs
ja poljet vittuun tästä kaupungist. Nykyään ei tajuu mihin on kykenevä
aamuruuhkas säkin oot valmis heittämään pyyhkeen kehään.
Mut eipä seinät ympärillä käy ahdistaa stadissa.
Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä
Ullanlinnan vanhat kotikulmat ei hävii mielestä ajan kaa
Muistan kaikki kasvot naapureista lehdenjakajaan
Jäi seittemän vuoden jälet sinne näistä kengistä
Asun vieläki stadis, mut se siitä sporanpenkistä
Jäi taakse ne rakkaat talot ja porttikongit,
sporapysäkit, isot kirkot ja tornit.
Nää talot maalaa muistoja seinämiin
mikään ei peitä niit, mihinkään ne ei hävii
Autoi, dösii, raitiovaunuja,
Ihmisii, eläimii, itkuja, naurua
Sopivan vilkasta ja tapaturma altista
Stadissa, oma koti kullan kallis.
Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä
Niin kaunista, niin kaunista
Ja nyt on kaikki kiinni täs hetkessä
Niños de la ciudad
Veo todo eso, sentado en el metro en silencio
Los niños pequeños corren de un extremo al otro del vagón
Una alegría sincera, que rara vez se ve en otros
El juego continúa hasta la cima, las ramas crecen en los árboles
Los adolescentes maldicen en la parte trasera del vagón
Con una coraza tan malditamente dura, pero el interior solo se avergüenza de sus defectos
Leones en cuadros, cerdos de mediana edad
Los comentarios groseros de los borrachos hacen tambalear incluso a los ancianos
Desde Sörkä, llegan un par de drogadictos, uno se apoya en los postes
Y el otro cae de bruces al suelo
Una mujer mayor grita '¡Alaben a Jesús!'
Alguien responde 'Maldición, la iglesia te quita los últimos centavos'
Un joven inmigrante se sienta a su lado
Saca una dirección del bolsillo, pregunta por la ubicación
El túnel termina, la velocidad disminuye
Me levanto cuando la parada emerge de la oscuridad
Nací, crecí en medio de esto
Tan hermoso, tan hermoso
Y ahora todo depende de este momento
Nuestro sol se levanta en la orilla del puente largo
Los mercados cobran vida, tengo toda la ciudad frente a mí
Cada árbol, arbusto y seto,
casas, paredes, luces, pobres y niños,
tranvías, metros, desde el reloj hasta el mantel,
de Kluuvi a Kamppi y a la estatua de Mannerheim.
Helsinki, solo el nombre es inspirador
Toca mi cielo, el amor es nuestra dirección
Caminando a casa en una noche de verano, ves todo,
esta belleza, el ambiente y el arte callejero
Entre familias adineradas y sombreros
Aquí tienes un pedazo de la verdad de los niños de la ciudad
Nací, crecí en medio de esto
Tan hermoso, tan hermoso
Y ahora todo depende de este momento
En medio de esta ciudad, pasé mis años jóvenes
Gritaba por las mañanas en estas calles '¡Buenos días, Finlandia!'
Sin preocupaciones encontré mi camino, nací en la ciudad
y vivo como un niño de la ciudad. Los paisajes urbanos recuerdan esos
momentos en los patios, jugando y riendo, ahora viven como textos en los patios
Quizás debería seguir gritando por las mañanas, ahora toma tu bicicleta
y lárgate de esta ciudad de mierda. Hoy en día no entiendes de lo que eres capaz
en el tráfico matutino, estás listo para rendirte.
Pero las paredes no te agobian en la ciudad.
Nací, crecí en medio de esto
Tan hermoso, tan hermoso
Y ahora todo depende de este momento
Los viejos rincones de Ullanlinna no desaparecen de la mente con el tiempo
Recuerdo todos los rostros, desde los vecinos hasta el repartidor de periódicos
Quedaron las huellas de siete años en estos zapatos
Aún vivo en la ciudad, pero lejos del asiento del tranvía
Quedaron atrás esas queridas casas y portales,
estaciones de tranvía, grandes iglesias y torres.
Estos edificios pintan recuerdos en las paredes
nada los cubre, no desaparecen
Autos, autobuses, tranvías,
personas, animales, llantos, risas
Lo suficientemente animado y propenso a accidentes
En la ciudad, mi hogar, tan valioso como el oro.
Nací, crecí en medio de esto
Tan hermoso, tan hermoso
Y ahora todo depende de este momento