Kiitos, Anteeks, Näkemiin
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.
Harvoin olin tyhjänpanttina, asetin tavotteita.
Aivan liian aikasi astelin valokeilaa.
Hajonneita unelmia mahtuu historiaan,
Mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan.
Isästä peilautuu paljon pojan tän kuva.
Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.
Voittajaks ei synnytä, mut siihen kasvaa voi.
Ja hyvä valmennus saa asennevamman pois.
Ympäristö puhaltaa tuulta sun purjeisiin,
mut perämies, luotsi ja kapteeni on kaikki sun heinii.
Ei, nii helppo ku kuvittelis,
mut oon oppinu maalaa ennen ku kuivuu sivellin.
Ja mul on tarpeeks väriä ympärillä,
ja periaatehan on et täält hävitään ystävinä.
Ootte lojaalisii, oon kiitollinen siitä,
Ja vaik täs oon Ralphe, teitä Nikon nimes kiitän.
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.
Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niiden annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.
Ihmettelen miks moni suhde jäi taakseni,
niin mä pahoittelen.
Anteeksi.
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.
Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne.
Mut jossain vaiheessa tyttöön mä vaihdoin ne.
Alleviivan ongelmat mun oman pääni sisällä,
se on rakkaut, draamaa, anarkiaa, mitä suhde sisältää.
Vaikee löytää se merkitys kaikkeen,
nyt näkemiin mun rakkaat,
vaik on lähteminen vaikeet.
Lopussa kiitos seisoo
ja matkan varrella kadotitte musta kaiken heikon,
mä en tahdo paeta.
Oon pahoillani kaikesta, jokaisesta arvesta.
Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin.
(2x)
Gracias, Perdón, Adiós
Al final, el agradecimiento permanece
y en el camino perdieron de mí todo lo débil,
no quiero huir.
Lo siento por todo, por cada cicatriz.
Juntos caminamos mucho tiempo, gracias, perdón, adiós.
Rara vez estuve inactivo, me puse metas.
Caminé demasiado pronto hacia el foco de atención.
Los sueños rotos forman parte de la historia,
pero sin ellos no habría crecido tanto.
Mucho del hijo se refleja en el padre.
Valoro la creatividad y hago las cosas a mi manera.
No se nace ganador, pero se puede crecer hacia eso.
Y un buen entrenamiento elimina la mala actitud.
El entorno sopla viento en tus velas,
pero el timonel, el piloto y el capitán son todos tus heno.
No, no es tan fácil como se imagina,
pero he aprendido a pintar antes de que se seque el pincel.
Y tengo suficiente color a mi alrededor,
y el principio es que aquí perdemos como amigos.
Son leales, estoy agradecido por eso,
y aunque aquí soy Ralphe, a ustedes por sus nombres Nikon les agradezco.
Al final, el agradecimiento permanece
y en el camino perdieron de mí todo lo débil,
no quiero huir.
Lo siento por todo, por cada cicatriz.
Juntos caminamos mucho tiempo, gracias, perdón, adiós.
En mi camino las amistades se han roto,
aunque intento unirlas de nuevo,
o reemplaza la pérdida de tiempo.
Los viejos amigos, fuertes barreras cierran.
Cuando el círculo no tiene aire, es costumbre sellarlo.
Todo cambió y alteró el entorno cercano.
A veces el contacto con los amigos puede desaparecer de las manos.
Antes las relaciones se infectaban, se les permitía romperse.
Hemos aprendido a curar las heridas abiertas a tiempo.
Sé que cada amigo es leal,
por eso confío en mis amigos de corazón, no en las manos en el timón.
Rara vez me abro y a pocos,
cuando nos miramos a los ojos, somos cuidadosos.
Cuando los problemas comienzan a acumularse en la cara
es necesario compartir información para volver a ponerse de pie.
Me pregunto por qué tantas relaciones quedaron atrás,
por eso pido disculpas.
Perdón.
Al final, el agradecimiento permanece
y en el camino perdieron de mí todo lo débil,
no quiero huir.
Lo siento por todo, por cada cicatriz.
Juntos caminamos mucho tiempo, gracias, perdón, adiós.
La amistad perfecta hace que las personalidades cambien,
nuevas facetas salen a la luz, como cuando nos conocimos de niños.
Personalidades para muchos muchos años
y las primeras borracheras serias, botellas de licor vacías.
Si recuerdas, te llevé a casa desde la discoteca,
y me contaste en el camino cómo amas a tu Tiina.
Aun así, cambiamos, crecimos separados.
Ahora diferentes círculos, diferentes barcos se lanzaron al agua.
El mundo cambia, y las personas con él.
Y aunque prometamos mucho, aún nos perderemos mutuamente.
Esas son cosas del pasado, tiempos pasados.
Pero en algún momento cambié a la chica.
Los problemas subyacentes en mi propia cabeza,
es amor, drama, anarquía, lo que una relación contiene.
Es difícil encontrarle sentido a todo,
ahora adiós mis queridos,
aunque la despedida sea difícil.
Al final, el agradecimiento permanece
y en el camino perdieron de mí todo lo débil,
no quiero huir.
Lo siento por todo, por cada cicatriz.
Juntos caminamos mucho tiempo, gracias, perdón, adiós.
(2x)