Pispala
Halosta luodikon ukko mulle vuollut on
Kivelle istahdan katselemaan
Huhtikuu halkeaa, sohjo peittää kaiken maan
Taivas yllä linnuton, liikkumaton
Ei sotaleikkejä täällä, nään pakojoukkoja vain
On jalanjälkiä jäällä, pois aamun koitossa vie
Näitä painajaisia ei saa millään haipumaan
Äiti pyyhkii kasvojaan, mulle lupaa muutosta
Muttei koskaan voi kuolla pispala
Laukku on valmiina, kaulaliina kaulassa
Poikanen vielä oon, oivaltamaan
Kalevankankaalla ei saa kantaa suksia,
Hevoset odottaa hautaamistaan
Ei sotaleikkejä täällä, nään pakojoukkoja vain
On jalanjälkiä jäällä, pois aamun koitossa vie
Näitä painajaisia ei saa millään häipymään
Äiti pyyhkii kasvojaan, mulle lupaa muutosta
Muttei koskaan voi kuolla pispala
Pispala
Halosta el abuelo del bosque me ha tallado
Me siento en una roca a mirar
Abril se rompe, la nieve cubre toda la tierra
El cielo arriba sin pájaros, inmóvil
No hay juegos de guerra aquí, solo veo grupos de escape
Hay huellas en el hielo, que llevan lejos al amanecer
Estas pesadillas no desaparecen de ninguna manera
Mamá se seca la cara, promete un cambio para mí
Pero nunca se puede morir en Pispala
La bolsa está lista, la bufanda al cuello
Sigo siendo un niño, para descubrir
En el campo de Kalevankangas no se pueden llevar esquíes
Los caballos esperan ser enterrados
No hay juegos de guerra aquí, solo veo grupos de escape
Hay huellas en el hielo, que llevan lejos al amanecer
Estas pesadillas no desaparecen de ninguna manera
Mamá se seca la cara, promete un cambio para mí
Pero nunca se puede morir en Pispala