Ei Edes Kuolema
Sinut kun näin, ihmeellinen, sydämessäin ääni niin yksinäinen kuiskasi näin: siinä hän nyt on
Elämä niin hellästi puuttui, kohtalon koura, sointuni muuttui
Sävel surullinen, laulu iloinen
Kuolema ei pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela
Oot rakkain
Eikä edes kuolema erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomennna, oot rakkain
Sisälläsi elämän uuden
tunnen, nään kasvoilla onnellisuuden.
Pelottavin, entä jos sittenkin.
Valita jos uudelleen saisin, rakkautes, raivos, kaiken ottaisin
Yön sekä auringon, arjen harmauden
Kuolema ei pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela
Oot rakkain
Eikä edes kuolema erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomenna
Unholaan tosta vaan sanat, teot nää painu ei.
Anteeksi silti saat, väärin teit.
Päivällä tunnen yön saapuvan ja syksyllä talven
kuin pimeän henkäyksen nään sinisen laulavan sävelen viimeisen.
Mut ei edes kuolema pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela
Oot rakkain
Eikä edes kuolema erottaa voi meitä
Eilen, tänään, huomennna, oot rakkain
Eikä edes kuolema
Incluso la muerte
Cuando te vi, maravillosa, en mi corazón una voz tan solitaria susurró así: ahí está ella
La vida tan tiernamente se entrometió, la garra del destino, mi tono cambió
Una melodía triste, una canción alegre
La muerte no puede asustarnos, ya sea el cielo o el inframundo
Eres la más querida
Y ni siquiera la muerte puede separarnos
Ayer, hoy, mañana, eres la más querida
Dentro de ti una nueva vida
siento, veo la felicidad en tu rostro
Lo más aterrador, ¿y si aún así.
Si pudiera elegir de nuevo, tomaría todo tu amor, tu furia, todo
La noche y el sol, la monotonía cotidiana
La muerte no puede asustarnos, ya sea el cielo o el inframundo
Eres la más querida
Y ni siquiera la muerte puede separarnos
Ayer, hoy, mañana
Las palabras se desvanecen en el olvido, estas acciones no se borran
Aunque te equivocaste, aún recibirás perdón
Durante el día siento que llega la noche y en otoño el invierno
como un susurro oscuro veo la última melodía azul cantando.
Pero ni siquiera la muerte puede asustarnos, ya sea el cielo o el inframundo
Eres la más querida
Y ni siquiera la muerte puede separarnos
Ayer, hoy, mañana, eres la más querida
Y ni siquiera la muerte