Viidestoista Yö
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
(kerto)
Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla.
kerto
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
kerto x 2
Decimoquinta Noche
En mis ojos, una mirada huérfana de un niño perdido
Las huellas de tu amor hieren mi pecho
La oscuridad se cierne sobre mí como un escuadrón de bombarderos
Y yo que nunca pregunto el precio.
La decimoquinta noche llega de nuevo con sus pesadillas
Y todo, excepto la vida, es inútil
A veces no se puede creer en la humanidad
Cuando la humanidad se está suicidando.
(Coro)
Contigo miro el mundo
Y sueño lo mismo
¡Como un loco grito por mi amor!
Me acurruco en tu abrazo
Y si me permites, me quedaré la noche
Y cuando llegue la mañana, no sé dónde despertaré.
El viento atraviesa mi cabeza, de sur a norte
Estoy solo en los escombros de mis pensamientos
Las palabras resuenan eternamente en el vacío
Una vez más, el manto del dolor pesa sobre mis hombros.
Coro
La decimoquinta noche, siempre vuelve
Una vez más, me doy cuenta de que han pasado dos semanas
La arena de la playa desierta se quedó en mi piel
Quizás finalmente pueda dormir.
Coro x 2