Viidestoista Yö

Decimoquinta Noche

Viidestoista Yö

En mis ojos, una mirada huérfana de un niño perdidoSilmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Las huellas de tu amor hieren mi pechoRakkautesi jäljet vihloo rintaa
La oscuridad se cierne sobre mí como un escuadrón de bombarderosKäy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Y yo que nunca pregunto el precio.Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.

La decimoquinta noche llega de nuevo con sus pesadillasViidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Y todo, excepto la vida, es inútilJa kaikki, paitsi elämä, on turhaa
A veces no se puede creer en la humanidadAina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Cuando la humanidad se está suicidando.Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.

(Coro)(kerto)
Contigo miro el mundoSun kanssas katson maailmaa
Y sueño lo mismoJa samaa unta nään
¡Como un loco grito por mi amor!Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Me acurruco en tu abrazoSun kainaloosi käperryn
Y si me permites, me quedaré la nocheJa jos sallit yöksi jään
Y cuando llegue la mañana, no sé dónde despertaré.Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.

El viento atraviesa mi cabeza, de sur a norteKäy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Estoy solo en los escombros de mis pensamientosOon yksin ajatusten raunioilla
Las palabras resuenan eternamente en el vacíoIkuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
Una vez más, el manto del dolor pesa sobre mis hombros.On jälleen tuskan viitta hartioilla.

Corokerto

La decimoquinta noche, siempre vuelveViidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Una vez más, me doy cuenta de que han pasado dos semanasTaas huomaan kahden viikon unohtuneen
La arena de la playa desierta se quedó en mi pielJäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Quizás finalmente pueda dormir.Voi olla että vihdoin pääsen uneen.

Coro x 2kerto x 2