Siivet selkään saan
Jos osaisin kirjoittaa niin kuin Mika Waltari,
Saisin sinut uskomaan, et mä haluan sut takaisin.
Tai jos osaisin maalata niin kuin Gallen-Kallela,
Saisin sinut näkemään, mistä kaikesta paitsi jäät.
Mut kun en osaa kumpaakaan, voin vain rakastaa...
Uskoa ja toivoa...
Siivet selkään saan, jos mua pyydät palaamaan.
Usko minua, niin kuin uskon sinua.
Siivet selkään saan ja kun jälleen kohdataan,
Mikään ei voi meitä erottaa.
Jos osaisin säveltää niin kuin Sibelius,
Saisin sinut tuntemaan, mitä on rakkaus.
Tai jos osaisin sanoittaa niin kuin Junnu Vainio,
Saisin sinut ymmärtämään, mitä minulla on sanottavaa.
Siivet selkään saan...
Siivet selkään saan...
Eikä mikään voisi meitä erottaa...
Kukaan ei voi meitä erottaa...
Alas con alas
Si supiera escribir como Mika Waltari,
Te haría creer que te quiero de vuelta.
O si supiera pintar como Gallen-Kallela,
Te haría ver todo lo que te estás perdiendo.
Pero como no sé hacer ninguna de las dos cosas, solo puedo amarte...
Creer y esperar...
Alas en la espalda tendré, si me pides que regrese.
Créeme, así como yo creo en ti.
Alas en la espalda tendré y cuando nos encontremos de nuevo,
Nada podrá separarnos.
Si supiera componer como Sibelius,
Te haría sentir lo que es el amor.
O si supiera escribir letras como Junnu Vainio,
Te haría entender lo que tengo que decir.
Alas en la espalda tendré...
Alas en la espalda tendré...
Y nada podrá separarnos...
Nadie podrá separarnos...