Tyynyyn
Jotakin on kuihtunut
melkein nukahtaa,
jos katsoo liian kaukaa se saavuttaa
Yksin ei voi muutakaan
ne antaa ymmärtää,
ettei sekään riitä, en vielä kiitä
Jotenkin se katkaisee,
jatkuu edelleen
ja sen siirrän pois, vaikka sanottavaa
Alla kauniin pisaran
jostain lähtenyt
muttei perille saapunut koskaan
Silloin saa toivoa taas
saa hukuttaa kasvonsa tyynyyn, painaa hetket puhtauteen
Silloin saa uinua vaan
voi sulkeutua hetkeksi tyynyyn, nähdä yksin valkeuteen
On annettava muutakin
jos aikoo ymmärtää, ettei keneenkään saa liikaa luottaa
Silti mielen halkaisee, jatkuu edelleen
ja hahmot saapuu vielä kuiskaten
Silloin saa toivoa taas, saa hukuttaa kasvonsa tyynyyn
painaa hetket puhtauteen
Silloin saa uinua vaan, voi sulkeutua hetkeksi tyynyyn
nähdä yksin valkeuteen
Almohada
Algo se ha marchitado
casi se duerme,
si se mira desde lejos, lo alcanza
Solo no se puede hacer nada
ellos dan a entender,
que eso tampoco es suficiente, no agradezco aún
De alguna manera lo corta,
continúa aún
y lo aparto, aunque tenga algo que decir
Bajo una hermosa gota
que salió de algún lugar
pero nunca llegó a su destino
Entonces se puede volver a esperar
se puede ahogar la cara en la almohada, presionar los momentos hacia la pureza
Entonces se puede dormir simplemente
se puede cerrar por un momento en la almohada, ver solo la claridad
Hay que dar algo más
si se quiere entender, que no se puede confiar demasiado en nadie
Aún así la mente se divide, continúa aún
y las figuras llegan susurrando
Entonces se puede volver a esperar, se puede ahogar la cara en la almohada
presionar los momentos hacia la pureza
Entonces se puede dormir simplemente, se puede cerrar por un momento en la almohada
ver solo la claridad