Sodan Silpoma Mieli
Varon jokaista vastaantulijaa.
Epäilen kaikkia ja he minua.
Näen vihollisia jokapuolella,
kassajonossa, kulman takana.
Mennessäni nukkumaan, lukitsen minä ovet.
Kurkistan ikkunasta kaiken varalta.
Pidän asetta tyynyn alla
ladattuna, vieraan varalta.
Kannan kotiin taas kasan lääkkeitä,
jotka määräsI se kiero lääkäri.
Niitä ota en, heitän roskikseen,
vain turruttavat vaistot sekä pään.
Vain kaksi luotia, niinkuin silloinkin,
kun maattiin haudassa.
Toinen hänelle, ja toinen minulle
en tunne armoa.
Minulle kadulla lapset ilkkuvat,
tuo hullu rampa taas väijyy haamuja.
Jalan korjaisin jos vain viitsisin,
ei mieltä silvottua tiede pelasta.
Mennessäni nukkumaan, lukitsen minä ovet.
Kurkistan ikkunasta kaiken varalta.
Pidän asetta tyynyn alla
ladattuna, vieraan varalta.
Vain kaksi luotia, niinkuin silloinkin,
kun maattiin haudassa.
Toinen hänelle, ja toinen minulle
en tunne armoa.
La Mente Rota de un Soldado
Varón de cada transeúnte.
Dudo de todos y ellos de mí.
Veo enemigos por todas partes,
en la fila del supermercado, en la esquina.
Al ir a dormir, cierro con llave las puertas.
Miro por la ventana por si acaso.
Tengo un arma debajo de la almohada
cargada, por si acaso un extraño aparece.
Traigo a casa otra vez un montón de medicamentos,
que me recetó ese médico corrupto.
No los tomo, los tiro a la basura,
solo adormecen los instintos y la mente.
Solo dos balas, como aquella vez,
cuando estábamos en la tumba.
Una para él, y otra para mí,
no conozco la misericordia.
En la calle los niños se burlan de mí,
el loco lisiado acecha de nuevo fantasmas.
Arreglaría mi pierna si tan solo quisiera,
la ciencia no salva una mente destrozada.
Al ir a dormir, cierro con llave las puertas.
Miro por la ventana por si acaso.
Tengo un arma debajo de la almohada
cargada, por si acaso un extraño aparece.
Solo dos balas, como aquella vez,
cuando estábamos en la tumba.
Una para él, y otra para mí,
no conozco la misericordia.