Sydaensuruja
Yöllä satoi vettä kun mä kotiin kävelin
kaupungin läpi tulin
sitä kautta missä me ennen asuttiin
muistatko kun yhteen muutettiin kun rakastuttiin
kun se ullakkohuone vuokrattiin
ja sinne kannettiin
mun levysoitin ja sarjakuvalehdet
kirjahylly ja parinsänky
silloin mä vielä kävin töissä ja iltapäivisin
kun tulin kotiin olit vastassa aina ja silloin suudeltiin
muistatko sen ajan yhteisen
muistatko ne ihanat yöt ja päivät jotka yhdessä vietettiin
mä silloin luulin tää on kestavää
ei koskaan enää
sydänsuruja
niin me siinä elettiin, tultiin toimeen, joskus riideltiin
ja silloin sitkin itkit hiukan, mutta minä pidin pokan sittenkin
ja illoin joskus myöhään valvottiin
sovussa taas ja rakastuneina en mä voinut kuvitellakaan
että tänään taas mä kärsiä saan
noita ikivanhoja
sydänsuruja
joo, mä kyllä myönnän sen taisin itse olla syyllinen
kun pikkuhiljaa pitkästyin mä väsyin arkipäiviin
ja sä aloit viihtyä itsekin paremmin kaupungilla
usein kavereiden luota tulit vasta aamulla
yöllä satoi vettä kadut kastuneet näin
kaupungin läpi tulin sitä kautta missä me ennen asuttiin
muistatko sen ajan yhteisen, muistatko ne
ihanat yöt ja päivät jotka yhdessä vietettiin
mä silloin luulin tää on kestävää
ei koskaan enää
sydänsuruja
Lágrimas del corazón
En la noche llovía cuando caminaba a casa
pasando por la ciudad
por el camino donde solíamos vivir
¿recuerdas cuando nos mudamos juntos cuando nos enamoramos?
cuando alquilamos el ático
y llevamos allí
mi tocadiscos y cómics
estantería y cama doble
en ese entonces todavía trabajaba y por las tardes
cuando llegaba a casa siempre estabas allí y nos besábamos entonces
¿recuerdas aquel tiempo juntos?
¿recuerdas las noches y días maravillosos que pasamos juntos?
en ese entonces pensé que esto duraría
nunca más
lágrimas del corazón
así vivíamos, nos arreglábamos, a veces discutíamos
y a veces incluso llorabas un poco, pero yo mantenía la compostura
y algunas noches nos quedábamos despiertos hasta tarde
de nuevo en paz y enamorados no podía imaginar
que hoy volvería a sufrir
esas antiguas
lágrimas del corazón
sí, lo admito, tal vez yo fui el culpable
cuando poco a poco me aburrí me cansé de los días laborales
y tú empezaste a disfrutar más en la ciudad también
a menudo venías de casa de tus amigos hasta la mañana
en la noche llovía las calles mojadas así
pasando por la ciudad por el camino donde solíamos vivir
¿recuerdas aquel tiempo juntos, recuerdas aquellas
noches y días maravillosos que pasamos juntos?
en ese entonces pensé que esto duraría
nunca más
lágrimas del corazón