Syntynyt Suruun Ja Puettu Pettymyksin
pannussa homeinen kahvi
ja lattialla astia
sade huuhtoo ikkunoita
eipä tarvitse niitä itse pestä
ei mikään enää lähtemästä estä
mut oon kuin betoniin valettu polviin saakka
seläs näkymätön tuhat kiloinen taakka
vaik edessä ois enää yksi rasti
en tiedä jaksanko hautaan asti
olen vankina täällä ikuisesti
myös hautausmaata kiertävät aidat
kun päättyisi viimein maallinen pesti
mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat
pidän sinusta mutten itseäni siedä
en tarvitse muita, sinusta en tiedä
myönnän jos mä lähden
sen teen vain itseni tähden
kesäkengät ja liian suuri huppari
pakkasessa lähikauppaan
vain muutaman kaljan jälleen noudan
jos lisää tarvin, niin hyvin joudan uudelleen
kun muutoin kuitenkin vain lähinnä makaan
en kotoa poistu syyttä ainakaan
unohtakaa minut, tahdon olla yksin
synnyin suruun ja minut puettiin pettymyksin
olen vankina täällä ikuisesti
myös hautausmaata kiertävät aidat
kun päättyisi viimein maallinen pesti
mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat
pidän sinusta mutten itseäni siedä
en tarvitse muita, sinusta en tiedä
myönnän jos mä lähden
sen teen vain itseni tähden
olen vankina täällä ikuisesti
myös hautausmaata kiertävät aidat
kun päättyisi viimein maallinen pesti
mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat
pidän sinusta mutten itseäni siedä
en tarvitse muita, sinusta en tiedä
myönnän jos mä lähden
sen teen vain itseni tähden
myönnän jos mä lähden
sen teen vain itseni tähden
Né dans la douleur et vêtu de déceptions
dans la casserole, du café moisi
et sur le sol, un récipient
la pluie lave les fenêtres
pas besoin de les nettoyer soi-même
rien ne peut plus m'empêcher de partir
mais je suis comme un genou coulé dans le béton
sur le dos, un fardeau invisible de mille kilos
même s'il ne reste qu'une croix devant moi
je ne sais pas si j'irai jusqu'à la tombe
je suis prisonnier ici pour l'éternité
même les clôtures entourent le cimetière
quand la tâche terrestre prendra enfin fin
mais je suis quand même enterré plus profondément
je tiens à toi mais je ne me supporte pas
je n'ai besoin de personne, de toi je ne sais rien
j'admets que si je pars
je le ferai juste pour moi-même
des sandales d'été et un sweat trop grand
je vais au magasin par ce froid
je vais juste chercher quelques bières encore
si j'en veux plus, je peux y retourner
car sinon, je reste juste allongé
je ne sors pas de chez moi sans raison
oubliez-moi, je veux être seul
je suis né dans la douleur et vêtu de déceptions
je suis prisonnier ici pour l'éternité
même les clôtures entourent le cimetière
quand la tâche terrestre prendra enfin fin
mais je suis quand même enterré plus profondément
je tiens à toi mais je ne me supporte pas
je n'ai besoin de personne, de toi je ne sais rien
j'admets que si je pars
je le ferai juste pour moi-même
je suis prisonnier ici pour l'éternité
même les clôtures entourent le cimetière
quand la tâche terrestre prendra enfin fin
mais je suis quand même enterré plus profondément
je tiens à toi mais je ne me supporte pas
je n'ai besoin de personne, de toi je ne sais rien
j'admets que si je pars
je le ferai juste pour moi-même
j'admets que si je pars
je le ferai juste pour moi-même