395px

Solitario

Mikael Konttinen

Yksinäinen

Hän sängyssänsä palelee, on syksyinen yö
On aika joka matelee ja kellojaan lyö
Läpi myrskyn ja tuulen, ohikulkija kuunnella voi
Kuinka laulu soi

Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen

On sammuttanut sydämen ja kaks kynttilää
Käsiteltävä on varoen kaikkee särkyvää
Elokuu oli viilee, kun ovikelloa soitti se mies
Silloin ties

Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen

On ilo lainatavaraa ja kellä onni on se saa sen pitää omanaan
Sumuverho piilonaan hän painajaisiaan katsoo kunnes aamuun nukahtaa

Hän laulaa murheet harteiltaan
Pois maalaa pilvet taivaaltaan
Ja maailmalle anteeks antaa ja unohtaa
Hän vielä odottaa, jos tulis aika jolloin ei
Jos tulis aika jolloin ei ois yksinäinen

Solitario

Ella en su cama tiembla, es una noche de otoño
Es el tiempo que se arrastra y golpea sus relojes
A través de la tormenta y el viento, el transeúnte puede escuchar
Cómo la canción suena

Ella canta sus preocupaciones
Borra las nubes de su cielo
Y perdona al mundo y olvida
Ella aún espera, si llegara el momento en que no estuviera sola

Ha apagado su corazón y dos velas
Debe manejar con cuidado todo lo frágil
Agosto era fresco, cuando sonó el timbre de la puerta ese hombre
Entonces supo

Ella canta sus preocupaciones
Borra las nubes de su cielo
Y perdona al mundo y olvida
Ella aún espera, si llegara el momento en que no estuviera sola

La alegría es prestada y quien tiene suerte la mantiene como propia
Con la cortina de niebla como escondite, mira sus pesadillas hasta que se duerme al amanecer

Ella canta sus preocupaciones
Borra las nubes de su cielo
Y perdona al mundo y olvida
Ella aún espera, si llegara el momento en que no
Si llegara el momento en que no estuviera sola

Escrita por: Alexander Jonsson / Björn Djupström / Rikard Löfgren