Meitä jyrätään
Mä ruuvaan rekisterilaattaa Ladasta irti
Kun sä tuut ja paat syliini pikkuisen
On sillä vaippa märkä ja sen paidan helmaan
Jää mun poskestani jäljet öljyiset
Sä katsot surullisesti mua suoraan silmiin
Ja annat mulle viikatut verkkarit
Sä olet ratkonut niistä irti niin kuin pyysin
Seuran merkit ja nimikirjaimet
Meitä jyrätään
Meitä jyrätään
Kannaksella aikoinaan Klimit
Isoisää mankeloi
Tänään tankki on pankki ja
Työttömyyden miinaan meistä
Jokainen astua voi
Mutta rakas, rakkain, rakkaimpani
Me kyllä pärjätään
Kun vain elämän juoksuhaudassa
Saan sun syliisi painaa pään
Kuin kypärään
Kun meitä jyrätään
Mä autan illansuussa teidät linjurin kyytiin
Ja lasin läpi vielä teitä suutelen
Mä luen kotona aamuun asti Väinö Linnaa
Ja haulikon piippua sahailen
Ja niin kuin Koskelan Vilho Pohjantähtensä alla
Hankki vapaudenristinsä viimeisen
Mä aion huomenna kohtalon telaketjuihin
Heittää kerrankin kasapanoksen
Nos aplastan
Estoy desenroscando la placa de matrícula del Lada
Cuando vienes y te acurrucas en mis brazos un poco
Su pañal está mojado y en el dobladillo de su camisa
Quedan las huellas aceitosas de mi mejilla
Me miras tristemente directo a los ojos
Y me das los pantalones de chándal desgastados
Has desgarrado de ellos como te pedí
Los emblemas y las iniciales de la compañía
Nos aplastan
Nos aplastan
En el istmo en tiempos pasados Klimit
El abuelo fue aplastado
Hoy el tanque es el banco y
En la mina del desempleo de nosotros
Cada uno puede pisar
Pero querida, más querida, la más querida
Nos las arreglaremos
Si solo en la trinchera de la vida
Puedo apoyar mi cabeza en tu regazo
Como en un casco
Cuando nos aplastan
Ayudo al atardecer a subir al autobús a ustedes
Y a través del vidrio aún los beso
En casa leo a Väinö Linna hasta la mañana
Y sigo serruchando el cañón de la escopeta
Y como Vilho de Koskela bajo la Estrella del Norte
Consiguió su última Cruz de la Libertad
Mañana tengo la intención de lanzar
Una vez una granada en las cadenas del destino