Miljoonasade
Hän muistaa isänsä kiviset pellot
Ne huokuivat kuivuuttaan
Sinä kesänä kauan sitten
Kun ei satanut ollenkaan
Hän muistaa isänsä kumaran hahmon
Peltojen reunalla
Itsekseen huokaavan hiljaa:
"Täytyy vain odottaa"
Ja juuri kun kaikki alkoi
Kuolla pois kokonaan
Toi tuuli jostain miljoonasateen
Ja elämän tullessaan
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Sinä kesänä kauan sitten
Kun ei satanut ollenkaan
Hän tapas kirjastoautolla miehen
Ja tienristillä uudestaan
Ja mies lajoitti hänelle kirjan
Angelika ja yön ruhtinas
Ja pyysi vaimoksensa
Ja lähtemään mukanaan
Oi hän oli niin kaunis ja yksin
Ja itki nuoruttaan
Mutta kun tuuli toi miljoonasateen
Hän pakkasi vaatteensa
Tuo kaikki tapahtui kauan sitten
Nyt elää hän kaupungissa
Ostoskärryjen vainioilla
Hän kulkee lähiömarketissa
Ja mies tulee iltaisin kotiin
Pullo viinaa salkussaan
Ja sammunein silmin ja sydämin
Sohvalle nukahtaa
Oi hän toivoo salaa miljoonarakkautta
Tai miljoonakuolemaa
Tai miljoona miljoona mitä vaan
Kunhan ei tätä kuivuutta
Tänä aamuna keittiössä
Istuu hän yksikseen
Nyt hän avaa kaasuhellan
Ja menee pesuhuoneeseen
Nyt hän riisuu kaikki vaatteensa
Kuin oisi menossa sateeseen
Ja pesuhuoneen peiliin hän kirjoittaa
Yhä uudelleen ja uudelleen
"Mä en jaksa enää odottaa,
Voi isä, mitä mä teen" (3x)
Hän menee pesuhuoneesta keittiöön
Ja keittiöstä taivaaseen
Lluvia de millones
Él recuerda los campos pedregosos de su padre
Que exhalaban su sequedad
En aquel verano hace mucho tiempo
Cuando no llovía en absoluto
Él recuerda la figura encorvada de su padre
En el borde de los campos
Suspirando silenciosamente para sí mismo:
'Solo hay que esperar'
Y justo cuando todo comenzaba
A morir por completo
El viento trajo de alguna parte la lluvia de millones
Y con ella la vida
Oh lluvia de millones, oh lluvia de millones
Oh lluvia de millones, oh lluvia de millones
En aquel verano hace mucho tiempo
Cuando no llovía en absoluto
Se encontró con un hombre en la biblioteca ambulante
Y en la encrucijada de caminos de nuevo
Y el hombre le regaló un libro
'Angelika y el príncipe de la noche'
Y le pidió que fuera su esposa
Y que se fuera con él
Oh, ella era tan hermosa y solitaria
Y lloraba por su juventud
Pero cuando el viento trajo la lluvia de millones
Ella empacó sus ropas
Todo eso sucedió hace mucho tiempo
Ahora vive en la ciudad
Entre los campos de carros de compras
Ella camina en el supermercado del barrio
Y el hombre regresa a casa por las noches
Con una botella de licor en su maletín
Y con ojos y corazón apagados
Se queda dormido en el sofá
Oh, secretamente anhela un amor de millones
O una muerte de millones
O un millón, un millón, lo que sea
Siempre y cuando no sea esta sequedad
Esta mañana en la cocina
Ella está sentada sola
Ahora enciende la cocina a gas
Y va al baño
Ahora se quita toda la ropa
Como si fuera a la lluvia
Y en el espejo del baño ella escribe
Una y otra vez
'Ya no puedo esperar más,
Oh padre, ¿qué debo hacer?' (3x)
Ella va del baño a la cocina
Y de la cocina al cielo