Runoilija
Kun tulin tänään mä töistä kotiin
Sä kuuntelit radiota
Siellä vanha kunnon Juice lauloi
Elämä on kuolemista
Kyynelsilmin ja juovuksissa
Sä käännyit minua päin
Ja keskeltä savun ja pullojen
Sä lausuit mulle
Sä lausuit mulle näin:
Minä en ole syntynyt kuolemaan
Vaikka hautaani synnyinkin
Sitä kättä en rupee mä nuolemaan
Joka hakkaa mut kuitenkin
Minä elän
Minä elän
Ja kierrän tätä palloa
Kuin tää kynä taskussa kiertäisi
Aleksis Kiven
Muotoista kalloa
Ei älä koskaan ota runoilijaa
Luoksesi asumaan
Se ryyppää rähjää ja rellestää
Ja kaataa kaljaa sun kitaraan
Ei älä koskaan ota runoilijaa
Luoksesi asumaan
Se salaa surujaan kantaa
Ja niitä nurkkiisi piilottaa
Viime yönä mä äkkiä heräsin
Pieneen ääneen tai liikkeeseen
Kun sä seisoit sänkyni vierellä
Silmät oudosti kiiltäen
Olen nähnyt, sinä sanoit
Sukellusveneen taivaalla
Ja sen veneen tornissa kalusi
Palava joutsen
Kuparikolikkoa
Ja se on ainoa vuokra jonka
Runoilijalta saa
Poeta
Cuando hoy regresé del trabajo
Estabas escuchando la radio
Ahí el buen viejo Juice cantaba
La vida es morir
Con lágrimas en los ojos y ebrio
Te giraste hacia mí
Y en medio del humo y las botellas
Me dijiste
Me dijiste así:
No he nacido para morir
Aunque en mi tumba nací
No voy a lamer la mano
Que me golpea de todos modos
Yo vivo
Yo vivo
Y recorro este planeta
Como si esta pluma en el bolsillo recorriera
La cabeza
En forma de calavera de Aleksis Kivi
Nunca lleves a un poeta
A vivir contigo
Bebe, desaliñado y alborotador
Y vierte cerveza en tu guitarra
Nunca lleves a un poeta
A vivir contigo
Lleva sus penas en secreto
Y las esconde en tus rincones
Anoche me desperté de repente
Por un pequeño ruido o movimiento
Cuando estabas de pie junto a mi cama
Con los ojos extrañamente brillantes
He visto, dijiste
Un submarino en el cielo
Y en la torre de ese submarino tu
Quemando un cisne
Una moneda de cobre
Y ese es el único alquiler que
Se puede obtener de un poeta