Olkinainen
On yö ja hyvin myöhä
kun tätä kirjoita
Mutta minua ajaa pelko
ja mun on pakko kirjoittaa
Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan
Minä rakensin oljesta naisen
kun sinä et tullutkaan
Sua kaipasin niin paljon
enkä jaksanut odottaa
Minä sidoin lyhteitä yhteen
etsin vaatteesi parhaimmat
Tein köydenpätkistä peruukin
ja rinnat lantuista
Ja illan tullen viereen
naisen nukahdin
Kunnes äsken
nauruun heräsin
Ja nyt olkinainen tanssii
navetan katolla
Sylissä vaatteen riekaleita
ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen
nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa
musta kieli viikatteen
Minä en ole synkkämielinen mies
mutta minua pelottaa
kun männynneulaset kirkuu
ja maisema huohottaa
Kun jalanjälkiin kasvaa koiran hampaita
voi luoja, miten se minua pelottaa
Minä kirjoitan tämän kirjeen
jos viimeinkin tulisit
Että saisit tietää kaiken
jos et minua löytäisi
Nyt lähden etsimään kuokkaa
haen bensaa kanisteriin
Joko minä tai olkinainen
olen ymmärtänyt niin
Kuin pitkät harmaat hiukset
sade heilahtaa
pimeydestä ruutuikkunaan
Ja nyt olkinainen tanssii
navetan katolla
Sylissä vaatteen riekaleita
ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen
nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa
musta kieli viikatteen
La mujer de paja
Es de noche y muy tarde
cuando escribo esto
Pero el miedo me impulsa
y debo escribir
Como largos cabellos grises
la lluvia se balancea
desde la oscuridad hasta la ventana
Construí una mujer de paja
cuando tú no llegaste
Te extrañaba tanto
y no podía esperar
Até haces juntos
busqué tu mejor ropa
Hice una peluca con trozos de cuerda
y senos de paja
Y al caer la noche
me quedé dormido junto a la mujer
Hasta que hace poco
me desperté riendo
Y ahora la mujer de paja baila
en el techo del granero
Con harapos en brazos
y la cabeza bajo el brazo
La mujer de paja, la mujer de paja
ríe y susurra
y debajo del dobladillo de la camisa se asoma
una lengua negra de guadaña
No soy un hombre melancólico
pero me asusta
cuando las agujas de pino chillan
y el paisaje jadea
Cuando las huellas se llenan de dientes de perro
Dios mío, cómo me asusta
Escribo esta carta
por si finalmente vienes
Para que sepas todo
si no me encuentras
Ahora salgo a buscar una pala
llevo gasolina en el bidón
Ya sea yo o la mujer de paja
he entendido así
Como largos cabellos grises
la lluvia se balancea
desde la oscuridad hasta la ventana
Y ahora la mujer de paja baila
en el techo del granero
Con harapos en brazos
y la cabeza bajo el brazo
La mujer de paja, la mujer de paja
ríe y susurra
y debajo del dobladillo de la camisa se asoma
una lengua negra de guadaña