Kalmannäkijä
Naula päähän, selkä puuta vasten
Tässä humalani selvitän
Siirryit toiseen aikaan, toiseen paikkaan
Jossa henki elävän ei ole tyhjää enemmän
Ristipetäjääsi käsillä mittaan
Muistopuutasi kuristan
Oksat poikki, juuret irti
Rajan perässäni ylitän
Sinut henkiin palautan
Tunnen kalmanväen ihollani
Homeenhajun nokassani
Päästäkää vapaaksi
Antakaa pois
Kallein aarteeni
Ei, et saa takaisin
Viemme pois
Sen mitä rakastit
Morsian multakruunua kantaa
Matoja hunnussaan
Tuokaa haudoistanne esiin
Varjoista valoon nostakaa
Se mikä valon on omaa
Päästäkää vapaaksi
Antakaa pois
Kallein aarteeni
Ei, et saa takaisin
Viemme pois
Sen mitä rakastit
Antakaa pois
Päästäkää vapaaksi
Kallein aarteeni
Rippeet rakkaani
Antakaa takaisin
Päästäkää vapaaksi
Maatuva vaimoni
Kalmanväen tanssiinkutsu
Ruumiin mullan rikin katku
Lihat luista, silmät päistä
Toukat kolot täyttämässä
Nahka naarmuilla ja ratki
Sormet poikki, luita katki
Suunsa auki, silti vaiti
Järkkyy sielu, tarttuu tauti
El vidente de la calma
Nail en la cabeza, espalda contra el árbol
Aquí mi borrachera aclararé
Te trasladaste a otro tiempo, otro lugar
Donde el aliento del vivo ya no es más vacío
A tu ciprés con las manos mido
Ahorco tu árbol conmemorativo
Ramas cortadas, raíces sueltas
La frontera cruzaré tras de mí
Te devuelvo a la vida
Siento la presencia de la muerte en mi piel
El olor a moho en mi nariz
Libérenlo
Déjenlo ir
Mi tesoro más preciado
No, no lo recuperarás
Nos llevamos
Lo que amabas
La novia lleva una corona de tierra
Gusanos en su velo
Sáquenlos de sus tumbas
De las sombras a la luz levántelos
Lo que es de la luz
Libérenlo
Déjenlo ir
Mi tesoro más preciado
No, no lo recuperarás
Nos llevamos
Lo que amabas
Déjenlo ir
Libérenlo
Mi tesoro más preciado
Los restos de mi amada
Devuélvanlos
Libérenlo
Mi esposa en descomposición
Invitación al baile de la muerte
El hedor a azufre de la tierra del cuerpo
Carne de hueso, ojos de cabeza
Gusanos llenando los agujeros
Piel con rasguños y desgarrada
Dedos cortados, huesos rotos
Boca abierta, aún en silencio
El alma se sacude, la enfermedad se aferra