MARJAT
Nousen ylös, huuhdon mullan mausta suun
Tutut kasvot lammen pintaan heijastuu
Ei ole hävinnyt piirteistä vähäisinkään, sitä ihmettelemään jään
Lehto ympärillä huokuu silkkaa elämää
Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta
Silmät valolle arkoina tuottavat kyyneleen
Kasvot kalpeat saavat värinsä uudelleen
Sillä tämä on viimeinen uhrilehto, alttarilla on pihlaja tää
Vanhus marjoillaan meidät kaikki elättää
Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta
Marjoillaan meidät eloon saa
Lahjoillaan tuskan karkottaa
Marjoillaan meidät elättää
Lahjoillaan...
Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja
Kestä vielä pystyssä
Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua
Auttakaa oi vanhusta
Marjoillaan meidät eloon saa
Lahjoillaan tuskan karkottaa
Marjoillaan elättää
Lahjoillaan...
BAYAS
Me levanto, lavo el sabor de la tierra de mi boca
Caras familiares se reflejan en la superficie del estanque
No ha perdido ni el más mínimo rasgo, me quedo admirándolo
El bosque a mi alrededor rezuma pura vida
En el centro de este bosque se balancea un viejo serbal
Aún se mantiene en pie
Por el peso de sus bayas, amenaza con romperse el tronco
¡Ayuden al anciano!
Los ojos producen lágrimas tímidamente ante la luz
Los rostros pálidos recuperan su color
Porque este es el último bosque de sacrificio, en el altar está este serbal
El anciano nos alimenta a todos con sus bayas
En el centro de este bosque se balancea un viejo serbal
Aún se mantiene en pie
Por el peso de sus bayas, amenaza con romperse el tronco
¡Ayuden al anciano!
Nos da vida con sus bayas
Aleja el dolor con sus dones
Nos alimenta con sus bayas
Con sus dones...
En el centro de este bosque se balancea un viejo serbal
Aún se mantiene en pie
Por el peso de sus bayas, amenaza con romperse el tronco
¡Ayuden al anciano!
Nos da vida con sus bayas
Aleja el dolor con sus dones
Nos alimenta con sus bayas
Con sus dones...