Aurinko ja Kuu
"Aurinko ja kuu.
Syttyneet kaukana sieltä
missä lehväin suoja yllein kumartuu.
Kai vuosia olen jo kulkenut
muassa metsien kansojen.
Olen oppinut viisautta susilta
ja nukkunut karhujen kanssa.
Yhtään ihmistä en ole kohdannut,
kylänkään liepeille sattunut.
Tiedä en matkaani kotoa.
Kohtalo sanelee minne johtaa tie."
Kaukana tyvenessä
vehreä polku verelle johdattaa.
Yllä maan, taivas kattona,
loppunsa on kaikella.
"Kai vuosia olen jo kulkenut
miettien veljeni lähtöä.
Kunpa tietäisin minne hän päätyy.
Jumalat suojelkoot häntä matkallaan."
Järkähtävät vankat kalliot.
Vaeltavat kuu ja aurinko.
Tuulet yltyvät, myrskyt tyyntyvät.
Laivojansa aallot etsivät.
"Taivaalla tähdet valaiskaa,
tulen vain minä tarvitsen.
Luonnosta olen syntynyt,
edessäs' mitään pelkää en."
Sol y Luna
Sol y luna.
Encendidos lejos de allí
donde la protección de las hojas se inclina sobre mí.
Creo que he estado caminando durante años
junto a los pueblos del bosque.
He aprendido sabiduría de los lobos
y he dormido con los osos.
No he encontrado a ninguna persona,
ni siquiera cerca de un pueblo.
No sé de dónde vengo.
El destino dicta hacia dónde lleva el camino.
Lejos en la calma,
un sendero verde conduce a la sangre.
Sobre la tierra, el cielo como techo,
todo tiene su fin.
Creo que he estado caminando durante años
pensando en la partida de mi hermano.
Ojalá supiera a dónde va a parar.
Que los dioses lo protejan en su viaje.
Las sólidas rocas se tambalean.
La luna y el sol vagan.
Los vientos se intensifican, las tormentas se calman.
Sus barcos buscan las olas.
En el cielo, que las estrellas iluminen,
solo necesito el fuego.
He nacido de la naturaleza,
no temo nada ante ti.