Hiidenpelto
Missä lienee hän joka
kylänsä möi,
johti vihollisen hyökkäykseen?
Missä lienee hän joka veljensä verta
jalkojensa juureen vuodatti?
Kuka lienee hän vailla rohkeutta,
muinoin mieli soturin?
Kuka lieneekään vailla kunniaa,
katkeruuden liekin polttama?
Hänkö kuullut ei teurastettavia,
omaa heikkouttaan kirosi?
Hänkö palkan teoistansa sai,
rikkauden taakan kera pakeni?
Taival petturin synkän taivaan alla,
luolat susien eivät suojaa anna.
Pako ikuinen, et muuta nähdä saata,
taival petturin niin lohduton.
Ja tiedät, silmät nuo tarkkailevat askeleita hätäisten,
on maa aina nälkäisempi mitä vähemmän se saalistaa.
Niin helppoa on upottaa matkaaja ja raskas lasti
kun ote hellittämätön jo etsii hautapaikkaa.
Campo Oculto
¿Dónde estará aquel que
vendió su aldea,
y lideró el ataque del enemigo?
¿Dónde estará aquel que derramó
la sangre de su hermano a sus pies?
¿Quién será aquel sin valentía,
una vez con el espíritu de un guerrero?
¿Quién será aquel sin honor,
quemado por la llama de la amargura?
¿Acaso no escuchó a los sacrificados,
maldecía su propia debilidad?
¿Acaso recibió su recompensa por sus actos,
huyendo con la carga de la riqueza?
El camino del traidor bajo un cielo sombrío,
las guaridas de los lobos no ofrecen protección.
Una huida eterna, no puedes ver otra cosa,
el camino del traidor tan desolado.
Y sabes, esos ojos observan los pasos apresurados,
la tierra siempre más hambrienta cuanto menos caza.
Tan fácil es hundir al viajero y su pesada carga,
cuando la implacable garra ya busca una tumba.