Sankarihauta
Saapui hän keskelle hävityksen
kylään ammoin niin rauhaisaan.
Katot hehkuivat väreissä liekkien
ja veri rakkaiden peitti maan.
Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin.
Niin moni lieni jo tiellä tuonelaan
vaan he viel' ei veisi häntä mukanaan.
Vaik' joukkonsa hän kokosi liki lyödyistä,
yksin raivonsa vavahdutti julmaa vastusta.
Kai satakunta ruumista hän polki allensa,
armoa ken sai kohtas' vain kirveen kaulalla.
"Miekanterät vapauttakaa,
kostuttakaa kylmää rautaa!
Suokaa heille vihastanne,
hukuttakaa hurmeen virtaan!"
"Kilpien taa piiloutukaa,
pelkurit jo perääntykää!
Ohitsemme jos mielitte
viimeinenkin hautaan saattakaa!"
Harvatpa kertomaan säästyivät,
siksi veri yltyi virtaamaan.
Niin vain aika koitti myös sankarin
kirjailtu miekka kourassaan
(vaan mies taipumaton veljet rinnallaan
tarustoissa elää ainiaan).
Hero's Grave
He arrived in the midst of destruction
To a village once so peaceful.
Roofs glowed in the colors of flames
And the blood of loved ones covered the ground.
Anger rose and reached the heavens.
So many were likely on the road to the underworld
But they still wouldn't take him with them.
Though he gathered his troops from the near defeated,
His rage alone shook the cruel resistance.
Perhaps he trampled underfoot around a hundred bodies,
Mercy was only met with an axe to the neck.
"Unleash the sword blades,
Let the cold iron be wet with vengeance!
Give them your wrath,
Drown them in a river of blood!"
"Hide behind shields,
Cowards, retreat!
If you dare to pass us,
Make sure the last one is buried!"
Few were spared to tell the tale,
So the blood continued to flow.
And so the time came for the hero as well
With his sword embroidered in hand
(But the unwavering man with brothers by his side
Will forever live in legends).