Taistelu Pohjolasta
[PUNAISEN LUMEN VALTAKUNTA]
Aseisiin, oi pohjoisen soturit!
Isiemme pyhällä maalla
vihollinen meitä vastaan
kruunataan vain kuolemallaan.
Kristityt karkoitetaan.
Taivaansa porteilla
verellän kastetaan.
Te kurjat, heikot käännyttäjät
jotka astutte meidän tiellemme.
Kadotukseen, taivaan lapset,
kuolema ikuinen odottaa.
Miekkoihin tarttukaa!
Emme pisaraakaan teille suo.
Kohta punaiseksi värjäytyy maa...
veri virtaa!
Kuolkaa!
Poistukaa meidän maaltamme
ja kärsikää rangaistuksenne.
Jumalankuvien perilliset
eivät maatamme anasta tuhotakseen.
Ei Jehovan poika ansaitse kunniaa.
[JÄISTEN JÄRVIEN KIMALTEESSA]
...ja kun veri lakkaa virtaamasta
tiedät meidän voittaneen.
Kuollut on se sädekehä
joka heidät ympäröi.
Tappava sen miekan terä
joka voiton sinetöi.
Hyytävä on pakkanen
joka meitä syleilee.
Metsät, aavat pohjoisäen
vapaudestaan kiittelee.
Jääkentät kimaltelevat,
verisinä säihkyvät.
Järvet luovat loistettaan
talven valtakunnassaan.
Batalla del Norte
[REINO DE LA NIEVE ROJA]
¡A las armas, oh guerreros del norte!
En la sagrada tierra de nuestros antepasados
el enemigo que se nos opone
solo será coronado con su muerte.
Los cristianos serán expulsados.
En las puertas del cielo
serán bañados con su sangre.
Ustedes, miserables y débiles conversos
que se interponen en nuestro camino.
Al infierno, hijos del cielo,
la muerte eterna les espera.
¡Empuñen sus espadas!
No les daremos ni una gota.
¡Pronto la tierra se teñirá de rojo...
la sangre fluye!
¡Mueran!
¡Abandonen nuestra tierra
y sufran su castigo!
Los herederos de las imágenes divinas
no conquistarán nuestra tierra para destruirla.
El hijo de Jehová no merece honor.
[BRILLANDO EN LOS LAGOS HELADOS]
...y cuando la sangre deje de fluir
sabrán que hemos triunfado.
Muerto está ese halo
que los rodea.
Letal es la hoja de la espada
que sella la victoria.
Gélido es el frío
que nos abraza.
Los bosques, vastos y del norte
agradecen su libertad.
Los campos de hielo brillan,
resplandecen en rojo.
Los lagos reflejan su brillo
en el reino del invierno.