Anna Kuoleman Johdattaa
Kalman kasvoja katsellen
Värin voimakkaan haalistuvan
Korpin sulkain sateessa
Anna kuoleman astua edellä
Kädestä kylmästä koeta
Lohtua tietä seurata
Sinisen liekin loimussa
Vetten vanhain varjoon
Tumman synkän hahmonsa
Varjosta ja vierestä
Poisviepästä voimasta
Väritä valkohinen harmaaksi
Anna Kuoleman Johdattaa
Pois vehreiltä mannuilta.
Ja saavumme pois auringosta
Takana hautain kuiskauksen
Kuulin sen tumman lupauksen
Kertoi ja tarinoi tuskasta
Kivusta kivuttomasta
Ja tässä synkässä laaksossa
Emme juhli emmekä laula
Täällä vatvomme iäisyyden loppua
Ja kaiken uutta alkua
Anna Kuoleman Johdattaa
Pois vehreiltä mannuilta.
Siis vedä minut varjoon!
Anna la Guía de la Muerte
Observando el rostro de la muerte
Los colores intensos desvaneciéndose
En la lluvia de las plumas del cuervo
Deja que la muerte avance primero
Siente el frío de la mano
Buscando consuelo en el camino
En el resplandor de la llama azul
En las sombras de las aguas antiguas
Su figura oscura y sombría
Desde la sombra y al lado
Alejando el poder
Pintando de blanco y gris
Deja que la Guía de la Muerte
Nos lleve lejos de los prados verdes
Y llegamos lejos del sol
Detrás de los susurros de las tumbas
Escuché esa oscura promesa
Narrando historias de dolor
Del dolor sin dolor
Y en este valle sombrío
No celebramos ni cantamos
Aquí rumiamos el fin de la eternidad
Y el comienzo de todo nuevo
Deja que la Guía de la Muerte
Nos lleve lejos de los prados verdes
¡Así que llévame a la sombra!