Löysäläisen laulu
Mies olen kirjaton karjaton aivan
kun otti se omaksi sen viimeisen vaivan
Suuri Sampo sittenkin
saatiin toimimaan
nyt lähti pojatkin Aatamin
taas naapurin omenia poimimaan
Jäi lehtiin haalistuviin
sanat joiden päälle puhuttiin
Nyt rakastun kiiltokuviin
joiden kauniita olevan huhuttiin
Mistä ne tulisivat ylevät aatteet?
kun saumoista ratkesivat mieleni vaatteet
Siitä vuosia nyt jo on
kun pihakoivusta pudottiin
sai kaikki lahjaksi puseron
joka elämänlangasta kudottiin
Ja syliin kylmän maan
jäi intiaanikesäni haaveiden
Nyt uppoudun Harmajaan
kanssa kotitaloni aaveiden
Ja pidänkin siitä huolen
että lasini viini täyttää
ja kun pahalta alkaa näyttää
viime pisaran siitä nuolen
ja odotan että taipuu
jo lopulta selkä mielen
jota kuristaa kahleet kielen
ja vapauden villi kaipuu
on kädet kuin kerjäläisen
niin rengin kuin isännänkin
nyt laulanee suuri Hänkin
jo laulua löysäläisen
La canción del holgazán
Mujer soy sin libro ni ganado
cuando tomó como propio ese último dolor
El Gran Sampo finalmente
se puso en marcha
ahora los chicos también se fueron
a recoger manzanas del vecino
Quedaron en las hojas que se desvanecen
las palabras que se dijeron
Ahora me enamoro de las imágenes brillantes
de las que se rumoreaba que eran hermosas
¿De dónde vendrían las nobles ideas?
cuando las costuras de mi mente se rompieron
Han pasado años ya
desde que caímos del abedul del patio
todos recibimos un suéter como regalo
tejido con hilo de vida
Y en el regazo de la fría tierra
quedaron los sueños de mi verano indio
Ahora me sumerjo en el Gris
con los fantasmas de mi hogar
Y me aseguro
de que mi copa de vino esté llena
y cuando todo parece mal
lamo la última gota de ella
y espero a que se doble
finalmente la espalda de la mente
que estrangula las cadenas de la lengua
y el salvaje anhelo de libertad
mis manos son como las de un mendigo
tanto de un siervo como de un señor
ahora también canta Él
la canción del holgazán