Löysäläisen laulu

La canción del holgazán

Löysäläisen laulu

Mujer soy sin libro ni ganadoMies olen kirjaton karjaton aivan
cuando tomó como propio ese último dolorkun otti se omaksi sen viimeisen vaivan

El Gran Sampo finalmenteSuuri Sampo sittenkin
se puso en marchasaatiin toimimaan
ahora los chicos también se fueronnyt lähti pojatkin Aatamin
a recoger manzanas del vecinotaas naapurin omenia poimimaan

Quedaron en las hojas que se desvanecenJäi lehtiin haalistuviin
las palabras que se dijeronsanat joiden päälle puhuttiin
Ahora me enamoro de las imágenes brillantesNyt rakastun kiiltokuviin
de las que se rumoreaba que eran hermosasjoiden kauniita olevan huhuttiin

¿De dónde vendrían las nobles ideas?Mistä ne tulisivat ylevät aatteet?
cuando las costuras de mi mente se rompieronkun saumoista ratkesivat mieleni vaatteet

Han pasado años yaSiitä vuosia nyt jo on
desde que caímos del abedul del patiokun pihakoivusta pudottiin
todos recibimos un suéter como regalosai kaikki lahjaksi puseron
tejido con hilo de vidajoka elämänlangasta kudottiin

Y en el regazo de la fría tierraJa syliin kylmän maan
quedaron los sueños de mi verano indiojäi intiaanikesäni haaveiden
Ahora me sumerjo en el GrisNyt uppoudun Harmajaan
con los fantasmas de mi hogarkanssa kotitaloni aaveiden

Y me aseguroJa pidänkin siitä huolen
de que mi copa de vino esté llenaettä lasini viini täyttää
y cuando todo parece malja kun pahalta alkaa näyttää
lamo la última gota de ellaviime pisaran siitä nuolen
y espero a que se dobleja odotan että taipuu
finalmente la espalda de la mentejo lopulta selkä mielen
que estrangula las cadenas de la lenguajota kuristaa kahleet kielen
y el salvaje anhelo de libertadja vapauden villi kaipuu
mis manos son como las de un mendigoon kädet kuin kerjäläisen
tanto de un siervo como de un señorniin rengin kuin isännänkin
ahora también canta Élnyt laulanee suuri Hänkin
la canción del holgazánjo laulua löysäläisen