Ei Mitään Koskaan Ollutkaan
Kyläkoulu suljettiin, me muutettiin
Helsinkiin kauas pois.
Siellä missä henkimailman tyyppeihin
yhdessä uskottiin.
"Ne meidät saa" huudettiin
ja meille naurettiin.
Aina oltiin ne naapurin kolme houdinii.
Nyt siitä unia nään
taas sinne mä jään,
ne tekee minusta kauniin.
Ja tärkeimmästä ne aina muistuttaa.
Kokeillaan, katsotaan
kai jotain vielä uskalletaan.
Muutetaan, maailmaa
ennen kuin se katoaa.
Nyt monen vuoden jälkeenkin pistää miettimään,
kyselemään itseltään.
Minkä vuoksi synnytään ja kuollaan pois.
Kai toisin ei olla vois.
Aina taas eksytään
ja kotiin läydetään.
Nyt jo siipensä saaneena paremmin ymmärtää
sen mitä jäljelle jää,
kun täältä lähdetään.
Suo, kuokka, kirves ja Jussi.
Päiväkirjan sivuilla mä elän sen uudelleen.
Kokeillaan, katsotaan.
kai jotain vielä uskalletan.
Muutetaan maailmaa
ennen kuin se katoaa.
Hymyillään, ei tietenkään,
suurkaupunkeihin eksytään.
Muutetaan Narniaan.
Ei mitään koskaan ollutkaan.
Nunca fue nada
La escuela del pueblo cerró, nos mudamos
A Helsinki, lejos de aquí.
Donde creíamos en seres del mundo espiritual
juntos.
'Nos atraparán' gritaban
y se reían de nosotros.
Siempre éramos los tres idiotas del vecino.
Ahora sueño con eso de nuevo
me quedo aquí
ellos me hacen hermosa.
Y siempre me recuerdan lo más importante.
Probemos, veamos
tal vez todavía nos atrevamos.
Cambiemos, el mundo
antes de que desaparezca.
Después de muchos años todavía me hace pensar,
preguntarme a mí mismo.
¿Por qué nacemos y morimos?
Quizás no podría ser de otra manera.
Siempre nos perdemos de nuevo
y encontramos el camino a casa.
Ahora, con las alas ya puestas, entiendo mejor
lo que queda
cuando nos vamos de aquí.
Suelo, azada, hacha y Jussi.
Revivo eso en las páginas del diario.
Probemos, veamos.
Tal vez todavía nos atrevamos.
Cambiemos el mundo
antes de que desaparezca.
Sonreímos, por supuesto,
nos perdemos en las grandes ciudades.
Nos mudamos a Narnia.
Nunca fue nada.