Tuu mun vaimoksein
Sun silmäs aina mä muistan,
niin yltäin murheen puistan.
Kun illoin panen maate
on mielessäni aate:
Minä sulle kihlat ostan
sinut vielä mä syliin nostan
Kun rakas niin olet sinä mulle.
Minä sulle haastelen:
Tuu mun vaimoksein.
Mökin paikan mä mettään raivaan
alle kaartuvan korkean taivaan,
viereen veen, joka venhettä kantaa
jonka aurinko kuultaa rantaa.
Koivun kaajan laidasta lehdon.
Siitä teen minä kiikkuvan kehdon.
Siinä lasta kun liekuttaapi,
unen saapi pikkuinen.
Tuu mun vaimoksein.
Olen minä sua kattellut, niin
kirkkotietä kun astellut oot yksinäs, allapäin.
Sinut sulkenut siunauksiin,
että Luojamme varjelis sun elämäs etteenpäin.
En mä voi sulle onnea taata.
En mä paljon luvata saata.
En voi kotia mä kultaa kantaa,
mutta parhaani koetan antaa.
Kun mä nään miten liinasi liehuu,
minun rinnassa rakkaus riehuu.
Sua ootan ja melkeinpä palvon,
yöni valvon aatellen:
Tuu mun vaimoksein.
Sé mi esposa
Siempre recuerdo tus ojos,
despejo todas mis penas.
Cuando por las noches me acuesto
en mi mente hay un pensamiento:
Te compraré un anillo
y te levantaré en mis brazos
cuando eres tan querida para mí.
Te hablaré:
Sé mi esposa.
Limpiaré un lugar en el bosque
bajo el alto cielo arqueado,
junto al agua que lleva un bote
y donde el sol brilla en la orilla.
De un rincón del abedul en el bosque,
haré una cuna que se balancea.
Allí, cuando se mece al bebé,
se duerme el pequeñín.
Sé mi esposa.
Te he observado, sí,
cuando caminas por el camino de la iglesia solo, cabizbajo.
Te he envuelto en bendiciones,
para que nuestro Creador proteja tu vida hacia adelante.
No puedo garantizarte la felicidad.
No puedo prometer mucho.
No puedo llevarte a casa, mi amor,
pero haré todo lo posible por darte lo mejor.
Cuando veo cómo ondea tu pañuelo,
el amor arde en mi pecho.
Te espero y casi te adoro,
vigilo mis noches pensando:
Sé mi esposa.